Aiheen vierestä

Tämä uhkaa nyt luisua muotitrendivaatetyyliblogiksi, kun jauhan näistä hameista. Mutta luisukoon, luulisipa tulevan lukijoita lisää sitten, hähää.

Joo, tilasin semmoisen hameen kuin suunnittelin. Löysin yhdestä kaupasta halvemmalla, niin en ihan kuuttakymppiä pulita siitä.

Miesten hameita googletellessani törmäsin vielä muutamiin kiinnostavahkoihin juttuihin, joita vielä vähän linkitän tänne.

Kävin muuten River Co. -nimisessä vaatekaupassa ostamassa itselleni farkut tuossa joulun alla. Farkut löydettyäni pyysin vielä myyjää näyttämään, löytyisikö jotain tummia pitkiä hameita. Vähänlaisesti löytyi, ja päivittelin vain jokaisesta myyjälle, että "voi kamala miten lyhyt, en mä tommosta kyllä..." Myyjä tuntui närkästyvän kommenteistani, mutta pysyi kuitenkin asiallisena asiakaspalvelijana. Aistin kuitenkin jonkinlaista enenevää viileyttä, jota vähän ihmettelin. Kassalla olin sitten ekstramukava, koska en halunnut vaikuttaa ikävältä asiakkaalta, jos olin huomaamattani sanonutkin jotain kummallista.

Vasta myymälästä poistuttuani älysin, että enpä tullut erikseen sanoneeksi, että itselleni minä sitä hametta etsiskelin. Myyjä taisi luulla, että olin vaikkapa tyttöystävälleni joululahjaksi hametta ostamassa, ja että olen jokin kammottava moralisti, joka ei suvaitse naisensa päällä sääret paljastavaa hametta. Voi sentään.

Seuraavaksi pitäisi löytää joku hyvä hattu. Villaista en osta uutena, ja käytettyä voi olla vaikea löytää, koska minulla on iso pää ja rastat...

H(a|ä)me

Googlen mielestä hame ja Häme ovat sama asia. Tämä tekee miesten hameiden etsiskelyn hankalaksi, koska koko ajan tulee vastaan myös jotain Hämeen sanomien uutisia miesten urheilutuloksista tai muusta yhtä relevantista. Kaikesta huolimatta löysin yhden melkein kuudenkympin hintaisen vaatteen, jonka aion ehkä joskus lähitulevaisuudessa hankkia.

Lisäksi löysin tällaisen kivan blogikirjoituksen, jonka arvelin kiinnostavan arvon hypoteettista lukijaakin.

Kokeellista keittiötä

Vokki on vähän niin kuin pitsa. Siihen voi laittaa melkein mitä tahansa.

• kylmäsavutofua
• tuoreita herkkusieniä
• sipulia
• porkkanaa
• parsakaalia
• pakastemangokuutioita
• keitettyä punajuurta (ei etikkasäilöttyä)
• inkiväärijauhetta
• paprikajauhetta
• soijakastiketta
• jotain punaista thai-chilisoosia (aika mietoa)

Hyvää tuli.

Saakelin tanskalaiset

Syön tässä juuri Finduksen pakastesafkaa nimeltä Espanjalainen kasvismuhennos. Havaitsin, että pakkauksessa ei ole tuoteselostetta ruotsiksi. Suomeksi ja tanskaksi löytyy. Mutta on se hyvää silti!

Kokeillaanpas nyt tämmöistäkin

1. Onko yhdessäkään vaatteessasi hakaneulaa nyt?
Ei.

2. Mitä lajia haluaisit harrastaa, mutta et voi? Miksi et voi harrastaa sitä?
Urbaania yövalokuvausta. Ei ole rahaa varusteisiin, ja yöllä nukuttaa. Ai niin, ja pitäisi mennä sinne urbikseen asti.

3. Loukkaannutko/loukkaantuisitko pahasti, jos joku lukisi päiväkirjaasi?
En ole koskaan jaksanut kirjoittaa sellaista viikkoa pitempään. En ole varma, missä se yksi on, jos enää missään.

4. Miten viimeksi yllätit jonkun ihmisen positiivisesti?
En muista ollenkaan.

5. Oletko löytänyt itsellesi sopivan meikkivoiteen?
Olen.

6. Käytätkö kantaaottavia t-paitoja?
Haluaisin käyttää, mutten taida omistaa sellaisia.

Mitähän varten tässä ei ole numeroa 7?

8. Kauanko seuraavaan syntymäpäivääsi on aikaa?
Vähän yli kolme kuukautta.

9. Onko jonkun muun kuin kumppanin suuteleminen mielestäsi pettämistä?
On se vissiin.

10. Miten kulutat aikaasi juna-/bussi-/jne. matkoilla?
Nukkuen, heräten kaksi pysäkkiä ennen määränpäätä. Olen tässä erittäin taitava.

Ai jaa, tästä puuttuu enemmänkin numeroita.

13. Mitä vaatteita yhdistäisit minihameeseen luodaksesi sinulle sopivan asukokonaisuuden?
Tätä mietin päivin, öin.

14. Joudutko syömään kuukautisten aikana särkylääkettä?
Syön särkylääkettä aniharvoin, mutta kyllä silloin yleensä varmaan jollakulla on kuukautiset.

17. Mihin kirjaan sinun pitäisi tarttua seuraavaksi?
Salminen, T.: Tundra Nenets Inflection

18. Mihin kategoriaan muut ihmiset luultavimmin laittaisivat sinut (esim. pissis, emo, urheilija jne.)?
Ituhippisivarihomo.

19. Kuinka usein tuskailet, kun et ymmärrä sen sukupuolen käytöstä, josta olet kiinnostunut?
Ei sukupuolilla ole käytöstä, ihmisillä on, kullakin omansa. Yleensä en ole "kiinnostunut" sellaisista ihmisistä, joiden käytöstä en ymmärrä.

20. Oletko hyvä pelaamaan tennistä?
Parempi ku sä.

21. Oletko koskaan kirjoittanut rakkauskirjettä? Annoitko sen jollekin?
Olen. Ei siitä enempää.

22. Ovatko alusvaatteesi seksikkäitä vai käytännöllisiä?
Sekä että.

23. Halaatko ystäviäsi usein?
En niin usein kuin haluaisin.

24. Jos joku pyytää sinulta suudelmaa, saako hän sen?
Toi yks saa, muut ei.

25. Millainen rooli sinulla on perheessäsi?
Kärsijän.

26. Jos muut käskevät sinua juomaan alkoholia, juotko sitä?
En.

27. Missä kengissä viihdyt tällä hetkellä parhaiten?
Mustissa.

28. Onko kasvojesi muoto pyöreä, neliskulmainen, sydämenmuotoinen vai ovaali?
Pyöreä.

29. Millaisia kukkia haluaisit saada naistenpäivänä?
Lihansyöjäkasvin.

30. Ostatko musiikkia nettikaupoista vai lataatko sitä koneellesi ilmaiseksi?
Ilmaiseksi.

31. Mitä juot, jos tunnet olosi flunssaiseksi?
Teetä tai kaakaoa.

32. Milloin söit viimeksi eksoottista ruokaa?
Minä en muuta syökään. Pohjoiseurooppalainen kulttuuriyhteisö ei tunnu olevan historiansa aikana kehittänyt ruokavaliooni sopivaa ruokaa. Paitsi joku kaurapuuro.

33. Kuinka usein teet vatsalihasliikkeitä?
Varmaankin kerran viikossa.

34. Onko sinun helppo mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille?
Kivoille tuntemattomille on.

35. Millainen olisi unelmiesi ystävänpäivä?
Sellainen, jona minulta ei odoteta jotain hämäriä ylitekoja. Ystävänpäivä on minulle vaivaannuttava ja yhdentekevä.

36. Jos olet joskus kokeillut tupakointia ja lopettanut sen, miksi lopetit?
En ole kokeillut.

37. Mitä karkkeja yleensä tarttuu mukaasi kaupasta?
Harvoin mitään. Suklaata joskus.

38. Oletko koskaan ostanut kondomeja kaupasta?
Olen.

39. Annatko raha hyväntekeväisyyteen?
Amnestylle ja Unicefille.

42. Minkä kappaleen tahtiin tanssiminen tuntuu turhauttavalta?
En tanssi.

43. Minkä merkkiset lakanasi ovat, joissa nukut tällä hetkellä?
En tiedä.

44. Mitä tuoksua olet käyttänyt eniten viime aikoina?
En mitään.

45. Keskusteletko ystäviesi kanssa avoimesti seksistä?
Kuuntelen avoimesti, jos/kun ystäväni keskustelevat seksistä.

46. Mitä yleensä syöt aamupalaksi? Syötkö tarpeeksi aamuisin?
Yleensä en mitään.

48. Mitä asiaa odotat tällä hetkellä eniten?
Iltaa.

54. Koska olit viimeksi kännissä?
En koskaan.

55. Onko sinulle yhtä parasta ystävää?
Joskus ajattelen, että on, mutten ole varma, onko hän samaa mieltä.

56. Seurusteletko?
Olen avoliitossa.

57. Missä asut?
Jossain vitun Vantaalla.

58. Luuletko että kukaan jaksaa lukea vastauksiasi?
No ei varmaan ainakaan tähän asti.

66. Oletko tajunnut mitään lähiaikoina?
Tajusin maanantaiaamuna jotain oikein kohtalokasta.

67. Ketä sinulla on nyt online mesessä?
En käytä sitä rakkinetta.

71. Oletko usein ongelmissa sanomisistasi?
Aika harvoin enää nykyään (nykyäni?).

72. Oletko ikinä suudellut kahden eri ihmisen kanssa samana iltana?
En.

74. Koska viimeksi olet harrastanut seksiä?
Joskus viime viikolla vissiin.

75. Koska olet viimeksi suudellut?
Eilen illalla.

76. Onko tähän hyvä lopettaa kysely?
No mikä ettei.

Elämä on ihanaa

Olin Siulan puurojuhlassa Uudella. Söin pipareita ja katselin fuksien parveilua, säntäilyä ynnä muuta paikoillaan pysymättömyyttä. Bailusalin ulkopuolelle syntyi oikein miellyttävä jutustelurinki, jossa jutusteltiin oikein miellyttävästi. Se oli kivaa.

Vähän ennen yhtä minä, M ja J läksimme kohti Huonetta. Matkalla söimme falafelit.

Huoneelta löysin sinne viime perjantain villasukkakerhon jäljiltä unohtamani sormikkaat. Huone alkoi täyttyi jatkoja viettävistä ihmisistä. Kolmen aikoihin en oikein nähnyt hengaamisen jatkamisessa mielekkyyttä, ja päätin lähteä kotiin.

En ole muuten tullut koskaan ajatelleeksi, että puoli neljältä maanantaiaamuna ei kulje junia eikä busseja.

Taksimatka Elielinaukiolta Vantaalle on muuten aika kallis.

Sperma on vegaanista

Natural Harvest: A Collection of Semen-Based Recipes

Spermakeittokirja. Rakastan sinua, Internet.

Huonoa typografiaa mur

Ylioppilaslehti kolahti juuri postiluukusta. Kansikuvasta silmille rävähtää niin huonoa taittojälkeä, että oksat pois. Näytänpä.

"Paha pukki" -otsikko on taitettu "kaunokirjoitusfontilla". Fontin välistys on vedetty niin tiukaksi, että gemenakirjainten yhdysosat eivät osu lähellekään päällekkäin. Kuvitelkaapa kirjoittavanne käsin tuo sana "pukki". Ei kai kukaan kirjoita ensin tuota p-kirjainta noin ja sitten p:n loppuvedon jälkeen nosta kynää ja aloita puolen sentin päästä vasemmalta u:ta uudella vedolla?


Tämä elementti olisi pitänyt joko taittaa huomattavasti väljemmin, jotta tämä fontti näyttäisi järkevältä, tai valita jokin toinen, tiiviimpi fontti. Tällaisenaan tulos herättää hilpeyttä ja näyttää suurin piirtein krapulassa deadline-aamuna tehdyltä.

Joutessani laitoin Ylkkäriin palautettakin. Kyrsii niin tuollainen hölmöily.

Etyylialkoholista

Tässä blogissa on jo tullut sivuttua veganismia ja mahdollisesti myös aseistakieltäytymistä. Jälkimmäisestä runsaasti ainakin tuolla toisessa, vanhassa blogissani.

Mutta ei tottelemattomuuteni tähän vielä lopu, sillä olen myös absolutisti. Tavallaan siis voisin raflaavasti kutsua itseäni vegaanistreittariksi, mutten sitä tee, koska punk on paskaa musiikkia. Mainitsen asiasta nyt rakentaakseni aasinsillan muutamien sekalaisten linkkien nakkeluun.

Tänään on niin paska päivä, että jääkööt analyysit toiseen ajankohtaan.

Ollapa jo eläkkeellä

Kaikki tuntuu niin toissijaiselta. Opiskelu on tietysti omalla tavallaan itseisarvollista ja mielekästä sinänsä, koska itsen kehittäminen on mukavaa touhua. Mutta mitä lähemmäs valmistuminen hitaasti mutta varmahkosti hivuttautuu, sitä enemmän opiskelu alkaa myös tuntua ynseän välineelliseltä. Pitää opiskella hyvin, tehokkaasti ja elegantista, jotta paperit näyttävät sitten hyviltä, että saan hyvän työn, johon en vittuunnu alta aika yksikön, ja josta saan tarpeeksi semmoisia mielikuvitusnappuloita, joita voin vaihtaa ruokaan ja nätteihin esineihin.

Tämän tästä huomaan, että ne asiat, joita oikeasti tekee mieli tehdä, ovat aika yksinkertaisia, eivätkä vaadi juuri muuta kuin aikaa ja sitä, että malttaisi asettua tekemään. Haluaisin mennä Korsoon katselemaan graffitteja, syöttämään sorsia siihen hassuun joenvarsipuistikkoon ja katselemaan loputtomia hyllyllisiä VHS-kasetteja kirpputoreilla.

Haluaisin mennä kirjastoon ja unohtua kaikessa rauhassa lukemaan lehtiä muutamaksi tunniksi. Sitten voisi mennä teelle ystävän luokse, joka olisi ihan yhtä joutilas ja mukavalla tuulella.

Haluaisin nukkua silloin, kun huvittaa. Jos haluaisin mennä jonnekin, menisin juuri silloin, kun itse haluan, enkä kun joku käskee. Tai jos ei huvittaisi mennä ollenkaan, vaikka käskettäisiin, niin jäisin kotiin viltin alle teekupin ja sarjakuvien kanssa.

Ala-asteella ajattelin, että elämä alkaa sitten, kun peruskoulu on käyty. Lukiossa ajattelin, että sitten, kun pääsen yliopistoon. Yliopistoon päästyäni ajattelin, että sitten, kun on armeija käyty (menin sinne ensimmäisen lukukauden jälkeen). No, ehkä sitten sivarin jälkeen (menin sinne toisen lukuvuoden jälkeen). Sivaria käydessäni olin kenties seesteisimmilläni, ja haihattelin jotain sellaista, että kyllähän se opiskeluaikakin on jo ihan täysipainoista elämää.

Yritän elää oikein varovasti tästä nämä neljäkymmentä vuotta äkkiä alta pois, että on sitten rutkasti aikaa olla eläkeläinen ja terve yhtä aikaa, ja pitkään. Sitten kai se elämä viimeistään alkaa.

Huvipuisto-Lappi

Kirjoittelin jo lokakuussa Lapin merkityksestä suomalaisuudelle ja Suomelle. Tänään on HS.fi:ssä pari juttua Lapista. Tavallaan aika harmittavia.

A-talk, EVR, OE ja minä

Katsoin tässä aiemmin illalla A-talkin, joka käsitteli Oikeutta eläimille -järjestöä, EVR:ää ja taannoista Närpiön kanalajupakkaa. Kyllä oli taas niin saatanan turhanaikaista ämpytystä, että pitää vähän kommentoida, vaikkei aihe tämän blogin aiheisiin kovin hyvin kuulukaan. Kommentoin jupakkaa itseään, A-talk-ohjelmaa ja niitä vaikuttajia, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa eläinten oikeuksia ajavat. Niin ja kerron, mitä mieltä itse olen joistain näistä asioista.

Minä en ole eläinoikeusaktivisti. En ole OE:n jäsen, en ole koskaan toiminut EVR:n nimissä, enkä tunne nimeltä yhtään suomalaista eläinoikeusaktivistia. Olen ihan vain "rivivegaani".

Noh, tuossa viikko sitten perjantaiaamuna eräässä närpiöläisessä kanalassa oli laitteita paskana, pirusti kuolleita kanoja ja kanalan seinässä teksti "EVR WEll BE BACK". Tässä YLEn uutinen. Juurikin se seikka, että tapauksessa on kuollut paljon kanoja, on herättänyt ihmetystä mm. minussa. Tuntuu kummalliselta, että joku EVR:n nimissä toimiva tekisi tällaista. OE:n foorumilla onkin keskusteltu aiheesta kiivaasti ja uumoiltu tapahtuneelle kaikenlaisia selityksiä aina vahingosta mustamaalauskampanjaan ja vakuutuspetokseen. Itse uskon, että objektiivinen ja perusteellinen poliisitutkinta varmasti selvittää, mistä asiassa on kysymys.

Uutisoinnissa on myös hanakasti kytketty tapahtunutta Oikeutta eläimille -järjestön "vuosipäivään". En ole ihan selvillä, mistä vuosipäivästä pitäisi olla kysymys. Viime vuonnahan kyllä näihin aikoihin aloitettiin Tehotuotanto.net-kampanja, joka oli sangen ansiokas.

Mitä ovat Oikeutta eläimille ja EVR?

Oikeutta eläimille on suomalainen eläinoikeusjärjestö, joka ei ole rekisteröity yhdistys. Olen ymmärtänyt, että sillä ei ole mitään kovin hierarkisia tai yhdistysmäisiä hallintorakenteita tai muuta sellaista. OE on ruohonjuuritason vaikuttamisjärjestö, joka jakelee lentolehtisiä, järjestää mielenosoituksia ja sen sellaista. Lue lisää täältä.

OE:llä on myös erinomainen keskustelufoorumi, jolla käydään päivästä päivään laadukasta ajatustenvaihtoa eläinten oikeuksista, yhteiskuntafilosofiasta, vegaanisesta arkipäivästä ja vaikka mistä. Tsekkaa.

EVR tarkoittaa Eläinten vapautusrintamaa. Se on lähinnä Britanniasta ja Amerikasta lainattu konsepti, joka tunnetaan kansainvälisesti lyhenteellä ALF: Animal Liberation Front.

EVR on vielä vähemmän yhdistys kuin Oikeutta eläimille. Wikipedia sanoo: "EVR:lla ei ole muodollista organisaatiota, vaan se muodostuu anonyymeistä, toisistaan erillisistä soluista." EVR on löysä ryhmäidentiteetti, merkki tai brändi, jota saa sovituin säännöin käyttää tietynlaista toimintaa harjoitettaessa. Internetissä on viime vuosina vellonut sellainen käsite kuin Anonymous. EVR on minusta vähän niin kuin Anonymous.

Jottei asia olisi liian yksinkertainen, Suomessa on vielä EVTR eli Eläinten vapautuksen tukiryhmä. "Tukiryhmällä on kaksi tehtävää: vangittujen ja pidätettyjen aktivistien tukeminen, sekä suorasta toiminnasta informoiminen." Edellinen linkki selittää myös hyvin suomeksi EVR:n toimintaperiaatteita. EVTR:llä on myös Närpiön kanalajupakkaan julkaistu kantansa, joka kannattaa lukaista. Pieni pätkä: "Närpiön kanalaiskussa on median tietojen mukaan kuollut kanoja iskun seurauksena. Mikäli nämä tiedot pitävät paikkansa ja teko todella on ollut EVR:n aktivistien tekemä, on tapauksessa toimittu vastuuttomasti."

Eivätkä nuo yhdistykset, järjestöt jms. ihmiskeräymät Suomesta siihen lopu. Lisäksi tunnen nimeltä vielä ainakin Animalian, Faunan ja Suomen eläinsuojeluyhdistykset. Kantsii kuitenkin muistaa, että eläinsuojelu ja eläinten oikeudet ovat vähän eri asioita. Pähkinänkuoressa: eläinsuojelu pyrkii häkkien suurentamiseen, mutta eläinten oikeuksilla pyritään häkkien tyhjentämiseen.

A-talk

Illan A-talkissa oli keskustelijoina joku tutkija Tampereen yliopistosta, OE:n tiedottaja, rikoskomisario(?) Nyholm ja joku siipikarjatäti. Kukaan ei osannut kuunnella toisia. Kaikki vain rähisivät omiaan ja pyörittelivät silmiään. Se kyttä kyllä puhui aika asiattomia tutkijalle ja OE:n tädille.

Studion pöydällä oli iso läjä paistettuja kananraatoja. Niillä ei edes ollut mitään sen kummempaa funktiota, kunhan nyt lojuivat siinä ja ällöttivät minua.

Joo, meinasin tähän kohtaan kirjoittaa jotain syvempääkin analyysiä tosta ohjelmasta, mutta eipä siinä tainnut muuta kommentoitavaa ollakaan. Jospa kerron lopuksi omista ajatuksistani, kun niitä kuitenkin joku eläimiä syövä lähimmäinen tämän luettuaan tivaa, jollen kerro jo heti tässä...

Onko suora toiminta ok?

Tämä on nyt vähän rautalangasta väännettyä ja suoraviivaistettua ihan vain selkeän argumentin välittymisen ja vuorokaudenajan vuoksi, mutta olkoon.

Laki ja moraali ovat eri asioita. Voimassa oleva lainsäädäntö toki kieltää toisen ihmisen omistamaan kiinteistöön luvatta tunkeutumisen ja siellä olevaan irtaimistoon kajoamisen. Toisaalta laki myös sallii kaikenlaisia kauhistuttavia ja hulluja asioita kuten turkistarhauksen ja kanalanpidon. Se, että laki sallii jotain, ei kuitenkaan tarkoita, että tuo jokin on oikein.

Olen sitä mieltä, että (ainakaan nyky-Suomen aika- ja paikkakontekstissa) ihmisellä ei ole oikeutta käyttää eläintä hyväkseen. Kanalan, sikalan, navetan, turkistarhan ja sirkuksen pito on kategorisesti väärin – siitä huolimatta, että laki sallii. Oletetaan tapaus tyypillisintä EVR/ALF:n toimintaa: eläimen vapautus. Toisin sanoen henkilö tai useampi tunkeutuu luvatta paikkaan, jossa eläimille tehdään vääryyttä, ja ottaa sieltä eläimiä viedäkseen ne paikkaan, jossa niille tehdään oikeutta, eli hoidetaan. Suuri yleisö ja voimassaoleva lainsäädäntö luonnollisesti kutsuisivat tapahtumaa murroksi ja varkaudeksi. Tästä syystä se on "rikollisuutta". Mutta se, että jokin on jossain tietyssä ajassa ja paikassa rikollista, ei sinänsä tee siitä universaalisti tuomittavaa.

Minä hyväksyn tällaisen toiminnan. En itse siihen munattomuuttani ryhtyisi, mutta minusta on ihan ok, jos joku sitä tekee, kunhan se tehdään fiksusti, eli käyttämättä väkivaltaa ihmisiä tai eläimiä kohtaan, välttäen tautien viemistä mihinkään tiloihin ja silleen.

Eläinten luontoon vapauttamisesta en antaisi samankaltaista lausuntoa. Ikänsä kopissa elänyt eläin ei varmaankaan osaa toimia luonnossa kovin hyvin, vaikka mistäs minä siitä mitään tiedän. Myöskin omaisuuden hajottaminen on vähän kyseenalaista touhua, mutta toisaalta taas omaisuuden ja henkilön koskemattomutta kunnioittava suora elinkeinon vaihtoon painostaminen saa jossain määrin tukeni. Kaikesta huolimatta tarkoitus pyhittää keinot aina vain tiettyyn rajaan asti.

Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että kenenkään ei ole pakko syödä lihaa, juoda maitoa, pukeutua turkiksiin tai pitää kanalaa.

Lolcat from 1905

I have been laughing at this for the past 10 minutes, for it is hilarious.

Kuskus

Useimmat tuntenevat oivan afrikkalaisperäisen lisäkkeen nimeltä kuskus. Minua vituttaa, että monet itsepintaisesti suomenkielisessä tekstissä kirjoittavat couscous, ja mikä hirveintä, taivuttavat -i-sidevokaalin kera notta couscousia. Jos kerran sanotaan tinnitusta (< lat. 'sointi') eikä tinnitusia, niin kyllähän nyt hyvänen aika sitten kuskustakin.

Mitä tulee kirjoitusasuun couscous, niin eihän se ole edes mitenkään alkuperäinen, vaan ranskalainen, joskin varmaan englannin kautta suomen ujunut. Ranskaanhan sana on nähdäkseni tullut arabian sanasta كسكسي.

Kuskus : kuskuksen : kuskusta. Saatana.

Onkohan tämä huone aina ollut näin suuri

Siivosin tänään tietokonehuoneemme. Kyllä, meillä on "tietokonehuone". Asunnossamme on olohuone-keittiö ja kaksi makuuhuonetta, joista toinen on "tietokonehuone". Muuten tätä voisi sanoa työhuoneeksi, mutta kun täällä kukaan ikinä töitä tee. Ja "työhuone" kuulostaa liian porvarilliselta.

Joka tapauksessa siivosin tietokonehuoneen tänään. Käytettävissä oleva lattiapinta-ala kasvoi n. 40%. Löysin viimevuotisia joulukortteja ja vaikka mitä yhtä hämmentävää.

Sitten tein pizzaa. Soijarouhetta, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, oliiveja. Vegaanista juustoa ei ollut, mutta toimii tämä ilmankin. Nam.

Huomenta

Niska on jumissa, silmälasit paskaiset ja nälkäkin kalvaa. Tulin Siulan leffayöstä kotiin joskus yhdeksältä aamulla. Painelin oitis nukkumaan ja heräsin kahdelta iltapäivällä.

Leffayö oli kiva. Pitäisi vain opetella jotenkin ennakoimaan väsymistä. Siinä vaiheessa kun älyää, että nyt ei enää jaksa katsoa tätä leffaa loppuun, alkaa olla vähän myöhäistä turvallisesti lähteä matkalle kohti omaa sänkyä naapurikaupungissa. Simahdin viimeisen elokuvan aikana ihan täysin. Näin Spinal Tap -elokuvan alusta jotain kolme minuuttia ja lopusta saman verran.

Noh, viiden tunnin päiväunien jälkeen on nyt sitten pesty kuuliaisesti pyykkiä ja lueskeltu blogeja. Vaihtelun vuoksi tasa-arvoblogeja! Jaanpa kanssanne vähän lueskelun hedelmiä.

Teidänkaupat

Sopiiks hei jos mä teitittelen? Ku meil on kuitenki täs tämmönen epäsymmetrinen opettaja–oppilas-suhde, te olette proffa ja mä olen opiskelija. Mä oon kyl kuullu ku monet opiskelijat sinuttelee teitä, mut musta olis luontevampaa teititellä. Mä en tunne teitä henkilökohtaisesti, ettekä te mua. Jos pidettäis tälleen vähän kunnioittavaa etäisyyttä. Teitittelenhän mä muutenkin tuntemattomia ihmisiä, varsinkin vanhempia.

Eiku totta kai jos välttämättä haluutte niin saatte te mua sinutella, ei siinä mitään, oonhan mä 25 vuotta nuorempi.

Mut et tota käyks tällee?

Vihreää kielipolitiikkaa?

Googlettelin tässä ihan muita asioita ja eksyin Vihreiden sivuille. Hoksasin sivun vasemmasta alalaidasta, että Vihreiden vuoden 2008 kunnallisvaaliohjelma on julkaistu suomen lisäksi myös somaliksi, viroksi, englanniksi, pohjoissaameksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Siistiä.

Vetoomus Kotuksen puolesta

Vetoomus Kotuksen puolesta - Vädjan för Focis

Opetusministeriö aikoo leikata Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen määrärahoja tuntuvasti. Allekirjoita vetoomus leikkauksia vastaan, jotta alati mutkikkaammaksi käyvän suomalaisen kielenkäyttöympäristön tutkimus pysyy terässä vastedeskin.

Karmeus

Google löytää yli 5000 osumaa fraasille "hiinä ja hiinä". Voi elämä.

Sateisen Tikkurilan ääni

Z-juna lipui raukeasti asemalle, ja astuin märkänä kiiltävälle laiturille. Pois jääneet ihmiset kaikkosivat omille teilleen, ja läksinpä minäkin talsimaan kotia kohti. Pysähdyin hetkeksi alikulkutunneliin.

Suljin silmäni ja kuuntelin kuinka juna jyrähteli rautatiesiltaa ylitseni. Sen ääni vaimeni pian, ja tilalle jäi vain verkkainen syyssateen napsutus kiveykseen sillan vieressä. Parin metrin päässä alamäessä vesi lorisi rehvakkaana purona sadevesikaivoon. Sillä tavalla kuin humalainen mies olisi kusella, huojahtelisi pöntön äärellä. Jossakin kaukana kuului hädin tuskin Kehä III:n epämääräinen humina. Se ei kesärengasaikana varmaan kuuluisi sitäkään vähää, tuumin.

Jatkoin matkaa kotiin. Peilailin katuvaloja taukoamattomasta pisaroinnista väreilevistä lätäköistä. Oli aivan tyyntä. Pieni vihma putoili arvokkaasti täysin kohtisuoraan, aivan kuin huonossa salapoliisielokuvassa. Pisarat napsahtelivat varovasti villakangastakin olkapäille, ikään kuin yrittäen olla häiritsemättä. "Voi suokaa anteeksi, ei ollut tarkoitus." Eikä minua totisesti häirinnytkään.

Kotiin päästyäni äkkäsin muutaman kanssa-asukkaan tupakoimassa rappumme alaovella. Arvokkaan sateen suomasta matkaseurasta ylevöityneenä toivotin seurueelle suoraselkäisesti: "Hyvää iltaa!" Ei sanaakaan vastaukseksi. Ei ole kyllä nykynuorisolla mitään tapoja.

Academic Intrusion?

During the last year I've been studying some minority languages: mostly Saami languages, but also Veps and lately Nenets. The people who speak these languages are minority groups living in Scandinavia and Russia, and their languages and cultures are quite endangered.

Now, my connection with these people and their languages is very superficial. Frankly, I am only interested in them in a purely academic, linguistic context. I don't particularly care to visit Nenetsia in Siberia or some stagnant villages somewhere upstream the Svir River in Southern Karelia. I know very little about the way these people live their lives, and while I, naturally, harbour a certain academic concern for their future, I don't particularly seek to befriend them.

This situation got me thinking: am I stepping on any toes when I go about my business learning these languages while still keeping a distance to the cultures where they are spoken? Is it hypocritical to sit on my butt in Helsinki and learn Saami but not also actively participate in promoting the Saami culture or securing their wellbeing in a larger societal context? Sometimes I feel as though I should either somehow ask for permission to use the language of a small minority group, or "go all in" and embrace the culture more fully (meaning literature, history, folklore, customs etc.)

I wrote a text called "Gii oažžu sámástit?" ("Who is allowed to speak Saami?") in North Saami last month. It deals with much of the same questions I have pondered here. Many elements of the Saami culture, such as their craft, folklore and especially the traditional costumes, are given a great deal of respect, and often I wonder whether the language is one of these protected elements. Is it taboo for me, as a member of the majority demographic, as an outsider, to speak their language? If yes, that would make me quite sad. I would much rather look at languages as neutral resources that anyone can tap into. I think Saami should be a language for everybody. But that is not for me to decide. Is it for anyone, though?

Originally it was my intention to translate "Gii oažžu sámástit?" to Finnish, but as I have a while ago decided to broaden my horizons to embrace a potential global readership, I took a wider approach to this issue and wrote about it in English. In fact, if a linguist working with (for instance) North American Indian languages happens to stumble upon this text, I would like to hear their comments. How do Native American communities respond to academic curiosity concerning their language? Are there any general guidelines in place for approaching those communities, avoiding confrontation and things like that? Is this a question at all for any other linguists or aspiring students of linguistics elsewhere in the world?

Aamutoimet

Siivoilin sähköpostilaatikostani arkistoon kotikoneelleni joitain tuhansia viestejä. Siu-la- ja skl-kaikki-listojen viestejä lojui Mappi-laatikossani vielä tammikuulta 2005 asti. Postien selailu Thunderbirdillä oli alkanut jo käydä melko verkkaiseksi hommaksi, kun otsakkeita oli ohjelmalle plärättäväksi niin paljon. Vielä en raaskinut viimevuotisia posteja siirtää pois.

Jotkut kuulemma poistelevat sähköposteja luettuaan ne. Hämmästyttävää on minusta se. Minä en poista muuta kuin spämmiä :).

Slängi sõnaraamat

Perjantaina Siulan mustassa perjantaissa huvituimme pläräilemällä Huoneelta löytynyttä viron kielen slangisanakirjaa. Muistin kirjan hetki sitten ja päätin vähän googlettaa. Kirja on näemmä saatettu myös nettimuotoon, josta voi tehdä hakuja! Siistiä.

(An online, searchable edition of "Esimene eesti slängi sõnaraamat", an Estonian slang dictionary.)

An awkward attempt to lure in more readers

I've succumbed under the pressure of the de facto lingua franca of our time! I've just switched the introductory passages of my blog from Finnish to English. And now I'm typing up this post to explain myself.

I have this lingering delusion that my sophomoric ramblings about linguistics, Fenno-Ugric languages and related things may interest a global readership. So far I have mostly been writing in Finnish, and if I've been reading my Google Analytics correctly, my blog has seen its fair share of visitors, even though this has sadly not always been reflected in the number of comments posted. But because Ambition is my middle name (not!), I am engaging in this change of approach to attract a larger, international readership!

This does introduce some problems. Because I am lazy and hesitant to break things, I won't at this time change the Blogger interface to English. You lot know which button does what, anyway. Another problem, however, is the tagging system I have grown for myself here. I could of course go back and translate each tag to English, resulting in a hopefully acceptable system, but because I just cannot be arsed to, I will not. I will probably just continue using the Finnish tags, or maybe I could use English tags for the same things for the things that are in English, resulting in a potential heinous tag soup that nobody wants to wade through. But planning ahead is something that I never do anyway, so deal with it.

Besides being a pseudo-intellectual ego booster project, this blog is also a dumping ground for my everyday happenings and tales of woe, which I imagine are of little interest to readers who don't know me personally. That stuff is still going to invariably be in Finnish.

All this said, I will henceforth try to write more often about linguistics in English. For a while. If Google Analytics doesn't show any increase in visits, I may re-evaluate the situation...

Toiminnankehitysseminaari: yliopisto-opiskelijan luokkaretki

Niin päättyi Lammin seminaari. Tavallaan vähän kaduttaa, etten aiemmin ole tullut osallistuneeksi. Toisaalta aiempina aikoina minulla ei ollut käytännössä lainkaan opiskelukavereita, saati sitten alkoholittomia sellaisia, joten tokko olisi illanviettovaihe ollut mieluisa kokemus tuolloin sitäkään vähää kuin nyt.

Seminaarin luonnehdinta yliopisto-opiskelijoiden luokkaretkenä ei kohdallani ollut kovin kaukana totuudesta. Minulla oli mukavaa niin kauan kuin oli virallista vakavaa ohjelmaa, mutta heti kun siirryttiin viralliseen "hauskaan", minuun hiipi pikkuhiljaa mutta vääjäämättömästi ihan uskomaton ahdistuskohtaus ja tarve paeta kaikkia ympärilläni. Hipsinkin jossakin vaiheessa iltaa huoneeseemme olemaan yksin pimeässä, jotten olisi hajonnut ihan täysin. Menin nukahtamaan siinä lojuessani noin tunniksi, minkä jälkeen pakottauduin takaisin ihmisten sekaan möllöttämään. Lopulta olo parani ihan siedettäväksi.

Edellinen vastaavanlainen kokemus ajoittuu varmaankin jollekin ala-asteen luokkaretkelle, jolla taistelin ihan järkyttävän limudiskoaversion kourissa. Muilla oli kivaa viereisessä huoneessa Ace of Basen tahdissa, ja minä luin yksin makuupussissa Aku Ankan taskukirjaa taskulampun valossa.

Seminaarissa kuitenkin juteltiin ihan tolkun asioita, ja nyt varmasti ymmärrän paremmin tutkintorakennetta, sen kehityskulkuja, laitoksen byrokraattisia rakenteita ja muuta semmoista. Ei varmaan tehnyt pahaa nähdä henkilökuntaakaan oikeina ihmisinä yliopistoympäristön ulkopuolella puhumassa tavallisia asioita.

Paikan vegaaniruoassa oli kyllä toivomisen varaa. Ne vaikuttivat vähän vasemmalla kädellä tehdyiltä, ja mausteratkaisut olivat erikoisia. Valkopapukastikkeessa tilliä, häh?

Perillä Lammilla

Tervehdys yliopiston Lammin biologiselta asemalta. Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen retkue saapui juuri "Lammin seminaaria" pitämään. Ryntäsin oitis tutkimaan, onko täällä HUPnet. On!

Tunnin päästä lounasta nam. Tämä on vähän niin kuin aikuisten luokkaretki, mistä jo vitsailtiinkin antaumuksella Helsingissä bussia odotellessa.

Tympeä tiistai

Olipas taas huonoa ruokaa Unicaféssa. Kyllähän se maistui ihan hyvältä, muttei siitä oikein proteiinia saanut. Söin jotakin "juureshöystöä bataattimuhennoksen kanssa". Muhennos toi mieleen lanttulaatikon.

Eikös Unicafén kasvisruoissa tavannut olla enemmän proteiinia? Minusta ennen oli useammin soijakastikkeita ja papupatoja ja sellaisia. Nykyään on yhä useammin jotain kesäkurpitsaporkkanakeitoksia, joiden seuraksi saa proteiinin seuraksi kauhoa kylmiä papuja lisukelinjastolta, jos sieltäkään löytyy. Voisivat Unicaféssa ruveta käyttämään uskaliaammin erilaisia kasvisruoan proteiininlähteitä, vaikkapa tofua, seitania, papuja, linssejä ja herneitä. Taidan lähettää palautetta tänään...

Sainpas muuten Suomen kielen laitokselta töitä! Litteroin videonauhaa keskustelunanalyyttisiin tarkoituksiin. Edistän siis tiedettä Muoto-opin arkiston kokoelmaa kohentaen ja saan siitä rahaa. Mikäpä voisi olla siistimpää?

Tarkoitus oli blogittaa tänään jo päivemmällä. Istuin nimittäin Opiskelijakirjaston kokoelmakerroksessa, joka on aikamoinen bunkkeri, eikä oikeastaan tarkemmin ajatellen olekaan mikään ihme, ettei siellä kuulu HUPnet. Hohhoijaa. Mutta oli siellä rauhallista. Sain kirjoitettua valmiiksi auttamattomasti myöhässä olevan esseen, josta mainitsin jo jossain aiemmassa postauksessa.

Nyt sitten pääsin kotiin blogaamaan. Seuraava ohjelmanumero illassani on sitten Lamin seminaaria varten pakkaaminen! Vaan jospa syön ensin jotain iltapalaa, päätä kun särkee...

edit: Siitä piti vielä mainita, että tuossa illalla Tikkurilassa vanha mies nosti minulle hattua vastaan kävellessään. Taisi luulla naiseksi, vaikken ollut edes hameessa tänään.

Johdosintuitiota

• saada > *saapa > saapua > saavuttaa
• syödä > syöpä > syöpyä > syövyttää
• juoda > juopa > juopua > juovuttaa
• luoda > *luopa > luopua > luovuttaa
• voida > *voipa > voipua > voivuttaa

En jaksa nyt nousta varmistelemaan Suomen sanojen alkuperästä...

Vastoinkäyminen (länsimurteissa vihdoinkäyminen?)

Nyyh miksi kaikki menee niin huonosti tänään? Laahustin klo 16 tänään suljetusta Franzeniasta päärakennukselle viettämään luppoaikaa ennen villasukkakerhon alkua. Päärakennuksen kahvilassa pönöttää kyltti, joka kertoo, ettei Lyyra toimi. Käteistä rahaa ei vieläkään ole, enkä raaski teekupposen vuoksi nostaakaan. Istutaan nyt sitten kuivin suin tässä ja smurffaillaan nettisarjakuvia.

P.S. Tundranenetsi on hemmetin hieno kieli. Kerron siitä pidemmälti joskus toiste.

Penseä perjantai

Tänä aamuna tuli kiire juosta bussiin. Kerkesin juuri ja juuri. Näytin matkakorttiani lukijalle, joka ei inahtanutkaan. Painoin nappia, ja kone ulvahti sanoen, ettei riitä arvo kortilla. Vilkaisin lompakkoon, jossa kilisi kolikoita noin 1,40 euron arvosta. Astuin allapäin takaisin jalkakäytävälle, avasin uudestaan sateenvarjoni ja lähdin talsimaan kohti Tikkurilan asemaa korttia lataamaan.

Myöhästyin venäjän tunnilta. En ollut tehnyt taaskaan läksyjä, mutta enpä ole kyllä läksyjen tekemisestä jaksanut enää lukion toisen vuoden jälkeen kantaakaan huolta. Venäjän tunnin jälkeen menin syömään päärakennuksen Unicaféseen. Listalla tarjottiin Kasvislasagnettea (k,vl,pyydettäessä: ve). Pyysin vegaanista kasvislasagnettea, ja sain lautasellisen rasvaisessa suolaliemessä haudutettuja kesäkurpitsan paloja, juureksia ja kaikenlaista muuta, millä ei kylläkään ollut mitään tekemistä lasagneten kanssa.

Nyt istuskelen Franzeniassa tietokonettani latailemassa. Kahdelta alkaa tundranenetsin kurssi, joka on näillä näkymin oleva viikkoni kohokohta. Sekin kyllä vituttaa aika ankarasti, sillä en löytänyt aamulla muistivihkoani mistään, enkä ole vielä opetellut kirjoittamaan tietokoneella kyrillisiä aakkosia. Mitenkähän ihmeessä saan mitään muistiinpanoja aikaiseksi? Varmaan pitää translitteroida koko setti lennossa.

Pitää jonain päivä asentaa vaikkapa kominkielinen näppäimistökartta tähän tietokoneeseen, jotta saan nenetsiä kirjoitettua. Venäläinen kartta ei riittäne, koska nenetsissä käytetään laajennettua kyrillistä aakkostoa, jossa on venäjästä tuttujen merkkien lisäksi ӈ-merkki ([ŋ]).

Kurainen keskiviikko

Tänä aamuna satoi, joten enpäs viitsinyt lähteä venäjän tunnille. Siellä kyllä saattoi olla joku välitentin tapainen juttu, mutta vitut. Huomiseksi olen merkinnyt kalenteriini vielä yhden ruotsin kurssin, mutta Oodi on sitä mieltä, etten ole ilmoittautunut semmoiselle. Ei sitten.

Optikko soitti tänään kertoakseen, että uudet silmälasini ovat valmiit. Voisin käydä ne huomenna hakemassa.

Opintoputkessa törmäsin erääseen kaveriini, joka opiskelee AAKKL:lla. Läksimme syömään päärakennuksen Unicaféseen, jossa tapasin vielä lukioaikaisen kaverini N:n. N on tämän syksyn fuksi. Olemme saman ikäisiä. Hän on neljä vuotta hakenut opiskelupaikkaa, kun taas minä pääsin taannoin ensimmäisellä kerralla. Tällä välin olen itse ehtinyt heilua armeijassa ja sivarissa ja tuhlata aikaa vaikka mihin. Ajan miettiminen tällä tavalla auttaa näkemään asiat uudesta perspektiivistä. N on kuulemma vanhempi kuin kaikki tuutorinsa.

Nyt istun Opiskelijakirjastossa naputtamassa esseetä, joka olisi pitänyt olla valmis elokuun lopulla. Saapa nähdä, vieläkö opettaja sen ottaa vastaan. Jos ei ota, niin pitää sitten tenttiä kokonaan uudestaan se kurssi, jonka olen melkein suorittanut ja josta enää tämä essee uupuu. Olisipahan ainakin aikaa lukea tenttiin, kun nyt sitten näköjään torstaitkin ovat tyhjiä päiviä.

Perjantaina alkaa tundranenetsi jee.

Hernekebab

Kävin kirjamessuilla P:n ja A:n kanssa. Haahuilimme ees taas Messukeskusta, ja minä sain alati painavammaksi käyneen olkalaukkuni ansiosta selkäni pirun kipeäksi. Ostin kaksi kirjaa. Ensimmäinen on nimeltään "Kiitos ei!" ja käsittelee kieltäytymisen kulttuurihistoriaa tai jotakin sellaista. Siinä sivutaan myös veganismia. Toinen opus on vironkielinen kasviskeittokirja, jonka ostin jostakin Viron kulttuurivientijuttuun liittyvästä kojusta. Puhuin kojun tädille huonoa viroa, ja hän puhui minulle huonoa suomea. Näin se tuppaa menemään.

Luonnollisesti kävimme pyörimässä ruoka- ja viinimessuilla, joille pääsi samalla lipulla. Söimme lukuisia maistiaisia suklaasta oliiveihin, ja lopuksi istahdimme hetken mielijohteesta katsomaan näytöskeittiötä, jossa sattumalta alkoikin erittäin mielenkiintoinen kasviskokkausdemo. Demoamassa olivat Jere Nieminen (Herne rokkaa -kirjan kirjoittaja), Inna Somersalo (mm. eräs Härkäpapua sarvista -kirjan kirjoittajista) ja sitten yksi kolmas, jonka nimeä en nyt enää muista. Nieminen kokkasi hämmästyttävän omaperäistä mutta simppeliä ruokaa: hernekebabia. Kaveri kaapi kulhoon tölkistä kasvishernekeittoa, heitteli sekaan mausteita, vehnäjauhoa, seesaminsiemeniä, sipulia, valkosipulia ja tomaattipyreetä ja paisteli tahnamaisen taikinan muutamana palana pannulla. Yleisölle tarjottiin maistiaiset, ja rakastuinkin tähän ruokaan oitis.

Kotiin äänestyspaikan kautta selvittyäni rupesin oitis tekemään hernekebabia. Sovelsin reseptiä vähän, koska ei huvittanut ruveta pilkkomaan sipulia, eikä minulla ole nyt seesaminsiemeniä. Kebab onnistui oivallisesti! Se pysyi hyvin koossa ja maistui melkein yhtä hyvältä kuin hra Niemisen messuillal tekemä. Harmi, ettei minulla ole kameraa, sillä olisin mieluusti lätkäissyt tähän kuvan mukaan.

Nörttivitsejä

Välillä minusta tuntuu, että olen humanisti vain sivutoimisesti. Sielussani asuu myös finninaamainen nörtti, joka puuhailee kummallisia, yleensä erittäin hyödyttömiä asioita tietokoneilla (joita muuten omistan yy kaa koo... kuusi kappaletta tällä hetkellä). Tietokone on ensirakkauteni, lingvistiikka vasta toinen.

En ole mitenkään hyvä ohjelmoimaan, mutta sitäkin puuhaa harrastelen silloin tällöin. Tänä yönä irkissä pyöriteltiin Stackoverflow'n artikkelia, jonka kommentteihin lukijat ovat kirjoitelleet ylös koko liudan ohjelmointivitsejä. Suurin osa on aikamoista kuraa ja puujalkaa, mutta helmiäkin on joukossa. En jaksanut kyllä lukea kuin ensimmäisen sivun, jolta tässä lempparini:

A SQL query goes into a bar, walks up to two tables and says, "Can I join you?"

(SQL muuten äännetään "sequel"; siksi artikkelina a eikä an.)

Liikuntatorstai

Tänään olen urheillut. Pyöräilin Vantaalta Sipooseen katsomaan entisellä yläasteellani järjestettyä vaalipaneelitilaisuutta. Siellä puhui kaksi kaveriani; toinen on Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas ja toinen Suomen kommunistisen puolueen. Saavuin koululle takkutukassani ja punamustassa palestiinalaishuivissani, minkä vuoksi opettajat luulivat minua useaan otteeseen tuoksi kommunistikaverikseni. Ja sekös minua huvitti.

Vaalipaneelin jälkeen kävin ikäisteni kuntalaisten hyvin tuntemassa Café Controlissa, joka lanseerattiin joskus vuoden 2004 tienoilla muistaakseni "Sipoon ensimmäisenä nettikahvilana". En ole asioinut paikassa ennen, joten ajattelin käydä tänään syömässä ja blogaamassa. Ravintolapa onkin itse asiassa kebabpizzeria, jossa on nurkassa tietokone ja lappu: "INTERNET 1 € / 30 min." Paikassa ei ollut edes wlania. En kyllä aio maksaa vuonna 2008 nettikahvilassa tuollaista hintaa verkkoyhteydestä puljun omalla nuhjuisella koneella. Blogin kirjoitus siis lykkääntyi harmillisesti. Falafelitkaan eivät olleet mikään tajunnan räjäyttävä kokemus.

Kävin Sipoossa pyöriessäni hetken mielijohteesta myös tutulla optikolla näöntarkastuksessa. Isä on aiemmin luvannut maksaa minulle uudet silmälasit niin halutessani. Näkö oli nykyisten lasien hankinnasta huonontunut vasemmassa silmässä -0,5 diopteria. Oikea oli säilynyt ennallaan. Nyt minulla on sitten viehättävät lukemat -6 vasemmassa ja -3,75 oikeassa silmässä.

Seuraavaksi juon teetä. Tänään on tullut pyöräiltyä nelisenkymmentä kilometriä kosteassa ja viileässä säässä. Varpaat ovat vieläkin kohmeessa. Tiedä, vaikka olisin huomenna flunssassa, enkä pääsisikään osallistumaan Mustaan perjantaihin :(.

Kohtaamisia ja säätöä

Perhanan hare krišna -mies hassussa kaavussaan tuli vastaan Rautatientorin metroasemalla. Pysäytti aika aggressiivisin sanankääntein ja tyrkytti jotain maitosuklaapalloja koristaan. Katsoin tuoteselosteen ja totesin, etteivät ne ole vegaanisia, joten ei kiitos. Kaveri otti suklaapallot takaisin ja antoi tilalle pussin, joka sisälsi kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja pähkinöitä. Sanoi, että ne ovat vegaanisia. Annoin kaverin kolehtiin pari kolikkoa ja kiitin pussukasta, jonka lykkäsin taskuuni.

Nyt vasta pari tuntia myöhemmin huomasin, ettei tämäkään pussi ole vegaaninen: tuoteselosteessa mainitaan hunaja. Sitä on luultavasti banaanilastuissa. Nyt kyllä harmittaa, vaikka kyse onkin vain pikkuisesta pussista. Taidan nämä syödä tästä pois kuitenkin...

Syy siihen, miksi olen tänään Helsinkiin asti vääntäytynyt, ei muuten liity juuri mitenkään yliopistoon, tenttiin lukemiseen tai mihinkään muuhunkaan oikeasti hyödylliseen. Oikeasti kaapeistani on ruoka vähissä, ja lähes kaikki rahani makaavat Lyyra-tilillä, joten tulin Unicaféhen syömään. Lisäksi ostin Verkkokauppa.comista hämmästyttävän edullisen wlan-tukiaseman (19,90 €). Nyt ei tarvitse enää kotona sohvairkkailla epäeettisesti naapurin suojaamattoman verkon kautta.

Tämä teksti on muuten kirjoitettu jo puoli neljän aikaan Ylioppilasaukion Unicaféssa, jossa hämmästyksekseni ei kuulunutkaan Hupnet-verkko. Jokin ravintola Virgin Oiliin viittaava suojaamaton verkko kuului, mutten saanut onnistuneesti yhdistettyä siihen. Postaan siis tämän jutun vasta myöhemmin, luultavasti kotoa.

---

Ja niin tapahtuu. Istun tässä sohvalla EeePC:n ääressä ja postaan vasta kuntoon säädetyn (WPA2-suojatun) wlanin yli. Näemmä tuo laite on niin näppärä, että se osaa tehdä NAT- ja palomuuriasioita itsekseen, joten annoinpa sille nekin tehtäväkseen. Se tarkoittaa sitä, että reitittimenä aiemmin ollut OpenBSD-koneeni jäi toimettomaksi. Sammutin sen äsken — luultavasti ensi kertaa yli vuoteen.

CAPSLOCK DAY

HYVÄÄ KANSAINVÄLISTÄ CAPSLOCK-PÄIVÄÄ.

Lisää tuhertelua

Olin niin lopen tyytymätön tuohon eilen postaamaani pikseligrafiikkaukkoon, että tuhersin tänään saman äijän uudestaan. Tällä kertaa kuitenkin alkoi vituttaa, ennen kuin sain kuvan valmiiksi, joten äijältä puuttuu nyt kädet ja kengät. Ja onhan noissa varjostuksissakin toivomisen varaa. Tämä operaatio nyt kuitenkin riittää todistamaan itselleni, etten ole täysin unohtanut tätä taiteenlajia. Ensi kerralla varmaan piirrän jotain vähän fiksumpaa.

Viimeksi muuten zoomasin tuon kuvan mspaintilla, joka näköjään teki jotain tyhmää algoritmipelleilyä siihen ja teki kuvasta suhruisen. Nyt tein zoomauksen GIMPillä vähän järkevämmällä algoritmilla.

Ei tapa tapa?

On muutamia asioita, joita teen netissä (kirjoitin ensin "Internetissä" ja sitten "internetissä", mutta lopulta päätin olla ottamatta kantaa) lähes joka päivä. Jo vuosien ajan olen säännöllisesti lukenut nörttiuutiset Slashdotista ja kurkkinut uusia hassuja juttuja IRCquotesista.

Tänä syksynä kuvioon on tullut mukaan P:n blogi, oman blogini statistiikka Google Analyticsistä sekä tilaajamäärien ja sijoituksen seuraaminen Blogilistalla. Viikkokausia sijoitus luetuimmat-listalla on huojunut 405:n ja 410:n välillä, mutta tänään se onkin yhtäkkiä 391. Jee. (Sen sijaan, että minun blogini olisi muka jotenkin yhtäkkiä saanut lisää lukijoita tai petrannut laadussa, todennäköisempää on, että jotkut muut blogit ylempänä listalla ovat hetkellisesti passivoituneet.)

Luentotaukoviikko ahdistaa perkeleesti. Tavallaan olisi aikaa pelata tietokonetta, mutta ei kuitenkaan ole. Omantunnon sopukoissa jyskyttävät tenttimättömät aineopintojen rippeet ja muut säälittävän vähäiset sälät, joita vielä kandista puuttuu. Lisäksi tekisi mieli pyöräillä ympäri Vantaata ja puuhata kaikenlaista. Korsossa olisi pari kirpputoria, joilla haluaisin taas käydä.

Lopputulos on varmaan kuitenkin se, että istun tässä perseelläni ja pelaan tietokonetta, kunnes ehkä perjantaina lähden Mustaan perjantaihin.

Microsoft Paint

Olin lapsena paljon näppärämpi ja ahkerampi klikkailemaan pikseligrafiikkaa yksinkertaisilla piirto-ohjelmilla. Tänään tuli hirmu tylsää, ja sen sijaan, settä olisin vaikka lukenut jotain älykästä, rupesin tuhrimaan mspaintilla. Tässä tulos.

edit: Niin ja tähän piti sitten vielä voivotella, että mihin on mennyt se silmä ja into ja näkemys ja hiirikäsi, jotka joskus olivat...

IL: VR ei myynyt homoparille ja lapsille perhelippua

Iltalehti uutisoi, että VR:n lipunmyyjä ei ollut suostunut myymään perhelippua perheelle, joka koostui kahdesta miespuolisesta aikuisesta ja lapsista. Virkailijan perustelu: "Kaksi miestä ei kuulu yhteen."

Toivon, että VR:n virkailija sai sanktioita pöyristyttävän loukkaavasta asiakaspalvelustaan. Samanlaista kuraa löytyy myös artikkelia koskevalta keskustelupalstalta (linkki jutun alla).

Ajantappoase

Onpas metropolinen olo. Istuskelen taas tietokoneen kanssa päärakennuksen Unicafén edessä sijaitsevassa hämmentävässä tilassa. Täällä on tuoleja, pöytiä ja kyltti, jossa lukee: "Tämä tila ei ole ravintola-aluetta. Ruokailu tapahtuu ruokasalissa." Juon vihreää teetä. Jospa se ei ole ruokailua.

Matkalla YTHS:ltä tännepäin kävin syömässä Ylioppilasaukiolla. Siellä törmäsin kaveriini, jota en liene tavannut sitten lukion. Juttelimme tovin opiskeluasioista.

Seuraavaksi pitäisi tappaa aikaa ja odotella Siulan villasukkakerhoa, joka alkaa vasta kuudelta. Siihen soveltuvia metodeja on onneksi käsillä. Tietokoneen suspend-to-disk-toiminto pitäisi saada toimimaan, jottei tarvitsisi kokonaan sammutella sitä aina, kun siirtyy muuanne leikkimään metropolieläintä. Myös tämä turhanpäiväisistä asioista blogittelu on käypää hommaa, puhumattakaan pohjoissaamen sanaston kertailusta. Tänään viimemainittu puuha on onnistunut hymyilyttämään kummallisen tehokkaasti — sorbmi 'surma', suorbma 'sormi'.

Rästi

Kaikki on rästissä. Lykkäsin yleisen kielitieteen laitoksen kielitypologiakurssin laitoksen uusintatenttipäivälle hamaan marraskuuhun. Pohjoissaamen keskustelukurssista on parin viikon päästä välitentti, siihenkin pitäisi lukea. Lisäksi olin kuvitellut tässä vaiheessa syksyä olevani jo tenttinyt "työelämätentit" ja ne pari kesätenttiä, jotka menivät perseelleen (vai perseilleen, hmm?).

Masentaa muuten, etten ole vielä tänä syksynä lukenut ollenkaan pääainetta. Luuhaan vaan kaikenlaisilla sivuaine- ja kielikeskusluennoilla ja niiden välissä pelaan World of Warcraftia. Meno ei siis eroa suurensuuresti viime lukuvuodesta, paitsi että tänä lukuvuonna näyttäisi olevan ohjelmassa myös sosiaalista elämää.

Syksy on seikkailujen aikaa.

Uusi tietokone

Ostin tällaisen "miniläppärin": Asus Eee PC:n. Laite on oikein mainio. Akku kestää minun käytössäni viitisen tuntia, näppäimistö ei ole ihan täysin raivostuttavan pikkuinen, touchpad toimii hyvin.

Koneen mukana oletuksena asennettu Linux-käyttöjärjestelmä oli kyllä täyttä kuraa. En tainnut käyttää sitä tuntiakaan, kun jo vaihdoin sen Debianiin, joka toimii vähintäänkin yhtä hyvin, ja jonka käyttöliittymän voin muokata haluamakseni.

Kone on myös todella hiljainen SSD-kiintolevynsä ansiosta. Ainut liikkuva osa koko laitteessa taitaa olla tämä yksi tuuletin tässä kyljessä.

Enää pitäisi hankkia kotiin wlan-tukipiste. Loputtomiin ei viitsi naapurin verkkoakaan käyttää varkain.

Nyt istuskelen Franzenian saamensalissa ja odottelen luennon alkamista. Luvassa olisi pohjoissaamen keskustelukurssia. Kotuksen ja kumppanien kehittelemä Kotoistus-näppäimistöasettelu melkein mahdollistaa saamen kirjoittelun. Š, č, ž ja á onnistuvat suoraan, mutta altgr+d suoltaa ð:n ja altgr+t þ:n. Jahka jaksan, niin muutan viimemainittuihin đ:n ja ŧ:n.

Troijalainen hevonen

Minulla on tässä jo keväästä asti ollut projektina opetella jonkinlaista passiivista inarinsaamentaitoa kääntämällä Amocin kappaleiden tekstejä suomeksi. Tähän mennessä olen jaksanut kääntää vasta yhden kokonaisen kappaleen, ja senkin aika hapuilevasti. Julkaisin sen alunperin heinäkuussa IRC-Galleriassa, mutta keksinpäs nyt sitten kopioida saman tekstin tännekin, kun ei ole muutakaan tekemistä. (Onpas.)

Tämä on kappale Troijalâš hiävuš albumilta Amok-kaččâm. Albumin nimi tarkoittaa "Amok-juoksu", joka on sanaleikki artistin nimestä (lyhenne sanoista Aanaar Master of Ceremony 'Inarin seremoniamestari') sekä englannin kielen ilmauksesta to run amok. Amoc ei vissiin tykkää inarinkielisten sanojen internet-levittelystä, mutta käännöksen julkaisemiseen olen saanut luvan. Inarinkieliset sanat ovat kuitenkin levyn kansikirjasessa, jonka voi halukas joko ostaa tai lainata kirjastosta.

Troijalainen hevonen

Te olette kuulleet miehestä jonka sanat ovat tulta,
sanojaan ei syö, mutta muiden emsiiden ruumiita.
No, kuka hän on? No kukapa muu kuin
Inarin Master of the Ceremony.
Ei vain puhu ja näyttele vaan tekee.
Hänen lähellään on aina kylmä ja sataa.
Ja vaikka(?) vielä viholliset häntä lähestyvät,
vaan kun heidän pitää kohdata niin karkaavat.
Jos saat häneltä lahjan, älä iloitse,
saat troijalaisen hevosen pihallesi.
Kaikki, jotka näkevät hänet heti pysähtyvät.
Kun seuraa sinistä valoa, häntä Amociksi kutsutaan.
Rauhaton, kelvoton, ansioton kuningas.
Harmiton(?) ja vaikka arvoton niin kuitenkin kuninkaan arvoinen.
Kuitenkin armoton, malttamaton ja ankara, läpipääsemätön.
Pidä mielessä tämän hullun nimi.

(Kertsi)
Mestari on irti,
Sanot minulle että olen sairaalloinen.
Rauha on päättynyt.
Oletko kuullut kuka minä olen.

Oletko kuullut saameräppäristä, joka on Saamenmaan ketterin,
jonka sana ei kyllä ole maailman kevyin.
Pieni mies, mutta jutut ovat isot.
Siksi sinä kiljut kun tämän pojan kohtaat.
Tytöt huutavat kun olen laudan päällä (lavalla, "lauteilla"?)
ja niin minulle kumartaa edes(?) maailma ja taivas.
Tytöt huutavat kun katselen heitä ja hymyilen.
Pojat huutavat kun heidän jäsenensä taitan.
Sanot että puraisen kaikkien leidien(?) sydämiä,
ja että puraisen kaikkien emsiiden otsia.
En erehdy vaik seinät kaatuvat päälleni.
Halkaisen kaikki emsiit edestäni
ja sitten pingotan heidän nahkansa seinään.
Katso, tollo, mitä olen saanut aikaan:
Rauha on päättynyt, mestari on irti.
Yhdeksän, yhdeksän, kahdeksan edes(?) Suomessa.

(Kertsi)

Oletko kuullut kun radiossa sanottiin että mestari on vapautunut.
Kaikki sen tietävät, mestari on tiedon levittämisessä huolellinen.
Onnekas on se joka mestarilta pakenee.
Sellaista ei ole, ei auta mestarilta juosta.
Mestari on irti ja todistaa nyt Suomelle,
että millaisesta puusta on vuoltu tämä varas.
Hiljaa minä tulen ihmisten vierestä
ja äkkiä minä hyökkään kaikkien korviin totisesti.
Totisesti tämä ei ole lasten musiikkia,
eikä mummojen musiikkia, eikä nahjusten musiikkia.
Tämä on paholaisen musiikkia. En pälise turhia.
Mestari kiljuu ja karjuu, ei kuiskaile.
Kuulitko, nyt on uusi aika.
Aika jolloin mestari on noussut pakanan rajan(??) (varmaan jokin idiomi),
joka on tullut pelon (?!) jo lapsesta asti.

(Kertsi)

P.S. 8.10. kirjoitin pohjoissaameksi vähemmistökulttuurin kielen opiskelusta ja sen käytöstä siitä näkökulmasta, että saattaako vaikkapa saamea netissä puhumalla tulla astuneeksi jonkun varpaille. Onko kieli alkuperäiskulttuurille samalla tavalla pyhää ja omaa kuin vaikkapa kansallispuku, että sen käyttämiseen tarvitaan erikseen lupa tai yhteisön luottamuksen voittaminen? Tulin tänään vasta pohtineeksi, että tarina oli ehkä sen verran relevanttia, että siitä voisi blogata ihan suomeksikin. En nyt vielä päättänyt, käännänkö saman tekstin suomeksi vai laajennanko jutun vähän geneerisemmäksi pohdiskeluksi. Saas nähdä. Jos leviää tarpeeksi geneeriseksi, niin ehkä se tulee vaikka englanniksi.

Mokasin

Luin huolimattomasti päärakennuksen Unicafén ruokalistaa. Luulin siinä lukeneen ”Kikhernevuoka (g,k,l,v,ve)”, mutta näemmä siinä lukikin ”Kikhernevuoka (g,k,l,v, pyydettäessä: ve)”. Olinkin syödessäni huomaavinani seassa jotain juustontapaista, mutten kiinnittänyt siihen erityisemmin huomiota. Onneksi en ole allerginen saati (ainakaan diagnosoidusti) intolerantti. Mutta juustomorkkis on aina juustomorkkis.

Osuin mainittuun opiskelijaravintolaan yht'aikaa ystäväni P:n sekä hänen tovereidensa kanssa. (Omaksuin oitis P:n blogissaan käyttämän tavan viitata viehättävästi lajitovereihinsa nimen alkukirjaimella!) Tovereiden nimet taisin jo unohtaa. Söimme ja juttelimme pitkähkön kaavan mukaan ja meillä oli mukavaa.

Seuraavaksi pitäisi tiskata. Voe elämä.

Kasviskekkerit

Hoksasin juuri, että Uudella olisi tänään klo 14–17 vuotuiset Kasviskekkerit. Ilmaista, vegaanista ruokaa tarjolla siis. Itse en jaksane tänään Vantaalta asti lähteä Helsinkiin pelkästään syömään, mutta arvon hypoteettista lukijaa kiinnostanee.

Opiskelija kaipaa toisen luo

Tänään ahdistaa se, että pitäisi tätä kämppää varmaan siivota ja astiat tiskata viimeistään huomenna. Vielä enemmän ahdistaa se, että yksi yliopiston kirjaston kirja on hukassa ja pahasti erääntynyt. En oikeasti voi käsittää, mihin olen pannut sen. Se ei edes ole mikään pieni vaan valtava liki ISK:n kokoinen norjankielinen pohjoissaamen kielioppi. Perkele.

Lisäksi ahdistaa se, että olen yksin, mutta se seikka lievittynee illalla villasukkakerhossa! Olen jopa löytänyt villasukkia, joihin aion sonnustautua.

Ai niin, sivuaineetkin ahdistavat. Olen ruvennut miettimään, että pitäisi ehkä sittenkin tehdä sivuainekokonaisuus suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen yleisestä linjasta saamentutkimuksen sijaan. Pelkkä saamentutkimus on vähän liian monitieteistä minulle, ja toisaalta unkari ja nenetsikin ovat ruvenneet kiinnostamaan. Miksipä siis ei? Ja yleinen fennougristiikka näyttäisi varmaan paperissakin vähemmän eksentriseltä kuin saamentutkimus. Välillä tuntuu, että haluan karsia eksentrisyyttä...

Lappi®

Suomalaisten suhde Lappiin on erikoinen. Lapissa ei asu juuri ketään, verrattuna pääkaupunkiseudun asutustiheyteen. Luontoa on Lapissa vaikka lampaitten syödä. Pelkästään Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistot ovat kukin noin Luxemburgin kokoisia läiskiä pelkkää metsää ja tunturia. Jos oletetaan jonkinlainen yhteinen kansakunnan tietoisuus ja sen taustalla väikkyvä kollektiivinen Volgan mutkasta periytyvä metsäläinen mielenlaatu, eittämättä nykypäivänä Lappi on käsitteellisellä tasolla sen tärkeimpiä symboleja. Lappi symboloi jotakin puristista luontosuhdetta, johon ei rehellisesti kukaan nykysuomalainen kykene yltämään; sitä voi korkeintaan uljain ponnistuksin lähestyä asymptoottisesti. Suomalaisuudessa vallitsee runollinen dualismi etelän modernin kaupunkiasumisen, talouskasvun ja markkinoiden sekä pohjoisessa levittäytyvän ikiaikaisen taigan välillä.

Sitten on sellainen käsite kuin "Lapin-matkailu". Tämä se vasta on jännä juttu. Otetaan modernia markkinointia, brändäystä, mainontaa, cateringia, hotelli- ja ravintola-alaa ja viedään turisteja Lappiin. Puetaan matkaoppaita halpoihin kopiosaamelaisasuihin, rakennetaan hirsimökkejä, haetaan Kanadasta jotain vetokoiria, ajelutetaan turisteja poroilla, laitetaan lentokentille täytettyjä poroja ja syötetään turisteille poroja. Myydään Senaatintorin laidallakin varmuuden vuoksi kuksia ja poropostikortteja. Mitä sinä etelänmies huijot?

Lapin brändääminen on lähinnä vaivaannuttava ilmiö. En oikein osaa suhtautua siihen. Koko tämä joulupukkijuttukin. Pyhä Nikolaus ja siihen liittyvät hahmot asuvat eri folkloreissa vähän eri paikoissa. Amerikkalaisten ja kai muidenkin englanninkielisten joulupukki asuu pohjoisnavalla. Tanskalaisten joulupukki asuu Grönlannissa. Suomalaisten joulupukki asuu Korvatunturilla. Kenen mielestä oli siis hyvä idea rakentaa Rovaniemen kupeeseen joku ulkomaalaisille turisteille suunnattu Santapark, joka on kesäisinkin auki? En jaksa nyt tutkia, vieläkö pulju on pystyssä, mutta jaksan kyllä epäillä, ettei kyse ehkä ole mistään jymymenestyksestä.

Nyt sitten on tällainen lehti nimeltä Lapin Kansa, josta hiljan erotettiin päätoimittaja. Huhu kertoo, että Almamedia oli saanut tietää naispuolisen päätoimittajan asuneen parisuhteessa toisen naisen kanssa. Virallinen syy oli tietysti jokin muu, mutta ymmärtääkseni tästä on nyt tulossa oikeusjuttu kuitenkin.

Ja sitten on tällaisia pässejä möläyttelemässä. Lapin Kansan nykyinen päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula on arvellut Lapin radiossa:

"Minusta olisi aika erikoista, jos tässä olisi julkilesbo. Jokuhan voi olla kaappilesbo tai homo, niitähän on varmasti."

Lisäksi:

"Mutta jos puhutaan ihmisestä, joka edustaa Lapin Kansaa, niin kyse ei ole vain lehden, vaan koko maakunnan edustamisesta. Ja jos hän on julkisesti parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, niin kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on. Se voisi tuottaa vaikeuksia. Minä ainakin kustantajana miettisin kaksi kertaa, valitsisisinko sellaista päätoimittajaksi vai en", Tuomi-Nikula sanoo Ylen Lapin uutisissa.

Minun nenääni tässä möläyttelyssä haisee juurikin kuvaamani kaltainen Lappi-brändi, jota pitää varjella kaikenlaisilta julkilesboilta. Tosiasiahan on kuitenkin, että homoja ja lesboja on Lapissa varmasti ihan yhtä paljon kuin muuallakin. Tuomi-Nikulan logiikallahan hän ei itsekään "edusta koko maakuntaa", koska onhan hänelläkin seksuaalinen suuntautuminen, joka ei ole sama kuin kaikilla muilla lappilaisilla. Tässä on kyse jostain sellaisesta todella homehtuneesta asetelmasta, jossa vanha mies kuvittelee näkevänsä jotain kaupunkilaista turmiota, joka uhkaa valua hänen maakuntaidylliänsä pilaamaan.

Namnam

Inspiroiduin hieman jälkikäteen Siulan fuksiaisten makaronisalaatista. Modifioin sitä hieman, ja kulhoon syntyi sekamelska seuraavia:

• makaronia
• jotain ihme ruukkusalaattia
• paprikaa
• kurkkua
• maissia
• kikherneitä
• aurinkokuivattua tomaattia
• keräkaalia
• paprikatäytteisiä oliiveja
• punasipulia

Annosteltaessa vielä loraus hamppuöljyä ja seesaminsiemeniä maun mukaan.

Orgasmin deiksis

Pläräilin tässä pohjoissaamen sanakirjaa ja kävin läpi tulla-verbin eri merkityksien käännöksiä. 'Häneltä tuli' on saameksi sus manai eli tarkkaanottaen 'häneltä meni'.

Ainakin englannissa I came ja suomessa minä tulin tai minulta tuli ovat kiertoilmauksia orgasmin saamiselle. Saamessa tapahtumaa tarkastellaankin näemmä verbideiktisesti vähän eri tavalla.

Mitäs muita erikoisia orgasmi-ilmauksia hypoteettinen lukija tuntee maailman kielistä?

Saamattomuutta

Tänään olisi ollut Kielikeskuksen venäjän alkeiskurssin luento klo 10–12, mutta enpäs nyt sitten taas jaksanut mennä. Uskottelen itselleni, että pysyn vielä kärryillä ala-asteella hankkimani erittäin hataran pohjatiedon avulla. Onhan kyllä niinkin, että kurssilla ei ole juuri tähän mennessä ehditty muuta tehdä kuin jankuttaa kyrillisiä aakkosia, jotka kyllä osaan jo ihan hyvin. Muuten kyllä kielitaito melko lailla rajoittuu siihen, että я Туомо, добрый ден.

Eilen sen sijaan olin Kielikeskuksen ruotsin luennolla. Jotenkin tokkurassa alkusyksyllä klikkailin Oodista kaikenlaisia kursseja, joita arvelin tarvitsevani. Tulinkin sitten ilmoittautuneeksi sellaiselle ruotsin kurssille, joka valmentaa sitä varsinaista "pakkoruotsikurssia" varten, joka kuuluu tiedekunnan yhteisiin opintoihin. No ei se mitään, sillä vaikka keskipitkästä ruotsista E:n aikoinaan kirjoitinkin, en ole sen koommin sitä kovin paljoa käyttänyt.

Niin, siellä luennolla sitten opettaja kiinnitti huomiota siihen, että vaikka ruotsissa ja monissa sen sukukielissä on erikseen sanat son ja dotter, suomessa on vain poika ja tytär. Kuulemma oli lukenut, että monissa kielissä on erikseen miespuolista jälkeläistä tarkoittava sana, mutta naispuolista tarkoittavaa taas ei. Jännä homma.

Muistin tämän jutun nyt sitten äsken ja nappasin Suomen sanojen alkuperän hyllystä. Sen mukaan tytär (läntisissä murteissa ja eräissä sukukielissä tü(v)är) on balttilainen lainasana, ja sen sukukielivastineet eivät aina edes tarkoita tismalleen naispuolista jälkeläistä. Esimerkiksi virossa tütar ja tüdruk merkitsevät yksinkertaisesti 'tyttö, neito'. Tämä jostain balttilaisesta (kanta?)kielestä lainattu sana on SSA:n mukaan samaa perua kuin nykyindoeurooppalaiset sanat dotter, Tochter ym.

Ehkä suomalais-ugrilaisissa kielissä ei ole ollut alkujaan ollenkaan tällaisia jälkeläissanoja. Monissa suomen murteissahan vieläkin tavataan kysellä "kenenkäs tyttöjä sinä olet?" Ainakaan pohjoissaamessa ei käsittääkseni ole spesifejä jälkeläissanoja: bárdni 'poika' ja nieida 'tyttö, neito' ovat käytössä sekä yleisesti pojista ja tytöistä että jälkeläisyyssuhteista. Enempää sukukieliä ja aihetta koskevaa tutkimusta tuntematta ei kyllä uskalla väittää kovin tomerasti.

Haluan kameran

Etenkin nyt ruska-aikaan harmittaa, kun en omista kunnollista kameraa. Tykkään hirmuisesti valokuvata.

Lisäksi kameran avulla voisin ilahduttaa (tai šokeerata) sinua, arvon hypoteettinen lukija, ottamalla kuvia tekemistäni safkoista. Eilen tein oikein värikästä ja herkullista soijasuikalewokkijuttua, jonka kaveriksi keitin ison kasan kvinoaa. Nyt taas syön kikherneitä suoraan tölkistä perunasalaatin ja tabascon kera. Nam.

Piilukko

Kaikki lienevät ainakin kuulleet jossain termin 'piilukkokivääri'. Tänään koin hämmennyksensekaisen valaistumisen hoksatessani seuraavan seikan: 'pii-lukko' on yhdyssana (eng. flintlock)!

Luin nimittäin pitkästä aikaa sfnet.keskustelu.kieli-ryhmän höpinöitä. Piilukkokivääreistä tuli puhe viestiketjussa, jossa pohditaan 'käsiaseen' merkitystä ja sen muutoksia.

Suomen poliisi tarkkailee koko Internetiä

Uusi Suomi: ”Poliisi tarkkailee nyt ihan kaikkea netissä”

Suomen poliisi ei olekaan mikään ihan turha virasto.

Paluu saamen opiskeluun

Opiskelin viime lukuvuoden aikana pohjoissaamen perus- ja jatkokurssin ja yhden kurssin inarin- ja koltansaamea kutakin. Maanantaina alkoi vielä yksi pohjoissaamen kurssi ja tänään vielä toinen. Olen tullut siihen tulokseen, että tämähän vaatii ihan panostusta taas kerran.

Ensiksikin maanantaina minulle valkeni, etten ole missään vaiheessa opetellut pohjoissaamen konditionaalia. Onneksi se ei ollut vaikea oppia: astevaihteluverbeille -š- ja muille -ivčče-. Hálid-ivčče-n fitnat Sámis, jos mus l-ivčči-i ruhta ja áigi — 'Haluaisin käydä Saamenmaalla, jos minulla olisi rahaa ja aikaa'. Maid don dasa daja-š-it? — 'Mitä sinä siihen sanoisit?'

Yksi juttu kyllä vähän harmittaakin nyt. Olin ihan unohtanut yhden pohjoissaamen verbimorfologian erittäin tärkeän seikan, joka on samalla mielestäni yksi kiehtovimpia: "verbigenetiivin". Otetaan infinitiivi – vaikkapa vázzit ['vædtsi^ht]¹ 'kävellä' – poistetaan siitä infinitiivin tunnus ja muutetaan vartalo heikkoon asteeseen: vácci- ['væt:si-]. Näin meillä on ns. verbigenetiivi, joka tarkoittaa esimerkiksi 'kävellen'. Mannen dohko vácci 'menin sinne kävellen'.

Enpäs muuten ole ihan varma, miten verbigenetiivi muodostetaan paritontavuisista ja supistumaverbeistä. Pitääkin pläräillä kirjoja kotona. Nyt jatkan webbismurffailua vielä vajaan tunnin ennen Ihmisen evoluutio -luentoa. Enkä ole taaskaan jaksanut tehdä viime kerrasta luentopäiväkirjaa.

Alaviitteet

¹ Näissä foneettisissa luonnehdinnoissa ['vædtsi^ht] ja ['væt:si-] siis [dts] ja [t:s] ovat geminaatta-affrikaattoja. Ensimmäinen /zz/ on "puolisoinnillinen", yleensä alusta soinnillinen ja lopusta soinniton, toinen /cc/ taas kokonaan soinniton. Olen vähän epävarma IPAn käyttäjä, niin ajattelin tänne alas selvennellä. Niin ja se [^ht] on preaspiroitunut [t] — eikä ole edes tavatonta, että nopeassa puheessa klusiili jää kokonaan pois ja tilalla kuuluu pelkkä [h]. Monissa murteissa muuten tuo /á/ ääntyy pikemminkin [a:] kuin [æ].

************************

Illalla on Siulan leffakerho jee. Ehkä siellä on kivoja fukseja jee.

IS: Star Trekin Sulu nai homokumppaninsa - katso kuvat ja video!

Iltasanomat kirjoittaa otsikolla Star Trekin Sulu nai homokumppaninsa - katso kuvat ja video!. Juttu kertoo näyttelijä George Takein menneen naimisiin Kaliforniassa.

Otsikon sanavalinta on 2000-luvulla erittäin julkea, etenkin naida-verbin polysemiaan yhdistettynä. En oikein viitsi nyt tuohtumukseltani ruotia enempää. Tällaiset otsikot turhauttavat minua suuresti.

Morfologinen intuitio

Tämmöistä mietin eilen illalla kaverin luona: sysi > *syttää > syttyä > sytyttää.

Etymologinen sanakirja Suomen sanojen alkuperä tukee väitettä jossain määrin. Sen mukaan pikemminkin sytä/syteä 'iskeä' > *syttää jne., mutta mainitsee kuitenkin epämääräisesti yhteyden syteen.

Animalian miekkari 12.9.

Törmäsin juuri muualla netissä uutisointiin Animalian eilisestä turkistarhauksen vastaisesta mielenosoituksesta. Eilen bussimatkalla fuksiaisiin ajelimmekin ohi kolmen sepän patsaasta, jonka ympäristössä miekkaria pidettiin. Vähän harmitti, etten tiennyt tapauksesta etukäteen. Olisin voinut käydä ensin mielenosoitusta pällistelemässä ja saapua sitten myöhemmin fuksiaisiin.

Turhajaiset

Olin sitten Siulan fuksiaisissa eilen, lähinnä sivustakatsojana ja salaatinsyöjänä. Olen ihan tyytyväinen fuksisyksyni ratkaisuun olla osallistumatta omiin fuksiaisiini. Tokko olisin niistä saanut muuta kuin vitutuksen.

Olin aina kuvitellut Alina-salia paljon juhlavammaksi paikaksi. Vaikutelma oli nyt lähinnä surrealistinen: yläasteen jumppasalia muistuttava laatikkomainen tila, jonka ikkunoista näkyy Helsingin ydinkeskusta yläviistosta kuvakulmasta. Sosiaalinen toimintakin salissa muistutti sitä, mitä yläasteiden jumppasaleissa toisinaan tapahtuu.

Nukahdin kotona lämpimässä sängyssä varmaankin ennen puoltayötä.

Laiskuus

Heräsin kyllä tänään jo ihan hyvissä ajoin, mutta eihän tässä nyt ole kerennyt mitään tekemään. Piti siivota ennen Siulan fuksiaisiin lähtöä, mutta hemmetti. Enkä ole syönytkään vielä mitään. Nyyh.

Vähän kyllä jännittääkin jotkut tuommoiset fuksiaiset, kun en ole ennen moisissa ollut. Enkä ole edes fuksi. Hoh.

Uusi Suomi sortui räikeään sensaatiohakuisuuteen

Uusi Suomi julkaisi tänä aamuna jutun otsikolla Pelko jättikiihdyttimestä vaati ensimmäisen uhrinsa. Uutisen URL-osoitteesta (http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/34757-jattikiihdytin-vaati-ensimmaisen-uhrinsa) ja otsikon jälkeen mainitusta "Julkaistu: 10:08   Päivitetty: 10:17" -tekstistä päättelen, että alkuperäinen otsikko oli vielä suorasukaisempi.

Uutisessa on lopulta kysymys siitä, että 16-vuotias tyttö Intiassa teki itsemurhan ahdistuttuaan kylliksi sikäläisen median jatkuvalla syötöllä hehkuttamasta LHC-hiukkaskiihdyttimen mahdollisuudesta tuottaa stabiileja mustia aukkoja ja siten maailmanlopun. Hiukkaskiihdytin ei siis "vaatinut uhria", vaan sitä koskeva hysteerinen mitäjos-päivittely, joka lienee tullut jo moneen kertaan osoitettua perättömäksi.

Miksi Uusi Suomi sitten tahallaan otsikoi juttunsa tällä tavalla häikäilemättömästi oikoen? Varmaankin mainostulojen toivossa. Sensaatio-otsikko saa paljon klikkauksia ja linkityksiä muualta Internetistä, siis myös paljon bannerilatauksia. Melkein vähän harmittaa, että itsekin varmaan tuon jutulle lisää yleisöä linkittämällä siihen blogistani.

Kuitenkin kaikkein eniten harmittaa se seikka, että tytön kuoleman aiheutti suhteeton mediamylläkkä, ja sama media sitten vielä hyötyy mainosbannerien muodossa uutisoidessaan kyseisestä kuolemasta räväköin, laskelmoiduin otsikoin. Vai onko kyynistä niputtaa kaikki media Suomesta Intiaan samaan läjään?

edit: Joo, siitäkin piti vielä jatkaa, että eihän itsemurha välttämättä edes liittynyt pelkästään LHC-kiihdyttimeen tai siitä kertoneeseen uutisointiin. Uusi Suomi linkittää edelleen http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/asia/india/2796536/Large-Hadron-Collider-fears-prompted-Indian-suicide.html-sivustolle, jonka mukaan tytön isä kertoi medialle itsemurhan tapahtuneen "after watching doomsday predictions made on Indian news programmes". Tyttö oli ollut huolestunut maailmanlopun mahdollisuudesta, mutta välttämättähän tässä ei ollut koko tarina. Itsemurhan taustalla kai on useimmiten laajaa masennusta tai muuta psyykkistä epätasapainoa, jonka nyt sattui laukaisemaan fataalein seurauksin tämän tytön tapauksessa LHC-kiihdyttimestä mediassa vouhottaminen.

Telegraphin otsikko on kuitenkin olennaisesti täsmällisempi kuin Uuden Suomen: "– – fears 'prompted – – suicide'" ei kai ole ihan yksi yhteen sama asia kuin "Pelko – – vaati ensimmäisen uhrinsa". Prompt-verbi viittaa oman kielitajuni mukaan juurikin laukaisemiseen tai ylipäätään löyhempään syy–seuraus-suhteeseen kuin Uuden Suomen käyttämä "vaatia uhria".

edit2: Ja linkkikin oli rikki. Korjasin.

Somalin adjektiiveista

Eilen olin yleisen kielitieteen laitoksen kielitypologiakurssilla. Seppo Kittilä kertoi erilaisista tavoista tehdä typologiaa ja sivusi myös universaalien käsitettä. Seppo mainitsi muun muassa, että jako substantiiveihin ja verbeihin on nyky tietämyksen valossa jokseenkin absoluuttisen universaalia, mutta esimerkiksi adjektiiveja ei ole kaikissa kielissä.

Tässähän ei sinänsä ollut minulle mitään uutta, mutta se muistutti minua kesällä pläräilemistäni somalin kielen kieliopeista. Somalin kielessä nimittäin adjektiivi-ilmaukset ovat melko erilaisia kuin suomalaiselle tutuissa kielissä.

Somalissa on paitsi varsinaisia "puhtaita" adjektiivilekseemejä, myös verbaaliadjektiiveja, adjektiivipartikkeleita ja adjektiiviverbejä. Suomalaisen silmin "tavallisia" adjektiiveja ovat esim. fudud 'kevyt, helppo', weyn [we:n] 'iso'. Verbaaliadjektiivit rinnastuvat jossain määrin suomalaisiin partisiippeihin: furrid 'avata' > furan 'avattu, auki'. Adjektiivipartikkeleiden ah 'joka on', leh 'jolla on' ja la 'ilman jtkin, -tOn' avulla muodostetaan "denominaalisia" adjektiivi-ilmauksia, esim. qiime [ɢi:me] 'arvo, hinta' > qiima leh [ɢi:ma leh] 'arvokas', shaqo [ʃaɢo] 'työ' > shaqa la [ʃaɢa la] 'työtön'. (Somalinkielen opas ja sanasto, 23–24.)

Kaikkein hauskinta omasta mielestäni somalissa ovat kuitenkin adjektiiviverbit. Niillä ilmaistaan merkitystä 'olla jonkinlainen', siis esimerkiksi jotain sellaista kuin 'kaunis-OLLA' yhdessä sanassa. Vaikkapa siis näin: yar [jar] 'pieni' > yaraansho 'olla pieni'. Tätä verbiä sitten taivutellaan persoonaparadigmassa niin, että saadaan sanottua 'sinä pieni-ole-t' jne. (Somalinkielen opas ja sanasto, 26.)

Lisäksi näyttää olevan niin, että ainakin osassa adjektiiveja ominaisuuden substantiivinen nimi on tunnusmerkittömämpi kuin varsinainen adjektiivi. Muuan löytämäni sivusto mainitsee mm. gaab 'shortness' > gaab-an 'short'. (SOMALIS — THEIR HISTORY AND CULTURE: The Somali Language.)

Luennolla tulin somalin kieliopin muistelemisen jatkoajatuksena miettineeksi peilausta suomen kieleen. Joissain suomen kieliopin nurkkatapauksissa tulee joskus miettineeksi adjektiiviuden rajan hämärtämistä, venyttämistä tms. Esimerkiksi komparointia voi suomen kielessä harrastaa muistakin asioista kuin adjektiiveista: mennäänpä rannemmaksi/oikeammalle/keskemmälle/tuonnemmaksi.

Komparoinnin erikoisuuksien lisäksi mietiskelin eilisellä luennolla myös joistain väreistä muodostettavia "adjektiiviverbejä": vihertää ja ruskehtaa. Olisipa veikeää, jos moisten kaltaisia voisi muodostaa mistä tahansa adjektiivista: kellertää, ruskehtaa, punertaa, sinertää, ?mustahtaa, ?valkehtaa/-rtaa, ?pinkihtää/-rtää, ?matalahtaa/-rtaa, ?väärähtää/-rtää, ?kauni(i)htaa/-rtaa jne. Minusta ei kuulosta ihan täysin epäkieliopilliselta sanoa "kylläpä sinä nätihdät (< nätti) tänään", enemmän tosin "kylläpä sinä nätirrät". Eri asia on sitten tieysti, missä määrin 'x y-htAA' tai 'x y-rtAA' tarkoittaa samaa kuin 'x on y_(adj.)'. Jokin, mikä kellertää, on kai jotenkin vähemmän keltainen tai ei yhtä kiistattomasti keltainen, kuin jokin, mikä on keltainen?

Voi olla, että jatkan aiheesta joskus toiste, jahka olen jaksanut plärätä Ison suomen kieliopin kuvauksen mainituista johtimista. Tässä vaiheessa oli kai pointtina lähinnä havaita, että adjektiivius ja siihen liittyvät asiat ovat veikeitä monissa kielissä, myös suomessa.

Lähteet

• KAJAVA, MAIJA et al. 1992: Somalinkielen opas ja sanasto : suomi–soomaali–English, soomaali–suomi–English. Suomi–Somalia seura, Helsinki.
• SOMALIS — THEIR HISTORY AND CULTURE: The Somali Language. Verkkolähde: http://www.cal.org/CO/somali/slang02.html. Noudettu 10.9.2008.

Hillo

Isän ja äidin (eli "kotikodin" yms.) pihalla kasvaa koristepuskina musta-aronioita. Ne tekevät harva se vuosi pirusti marjoja, ja olen aina halunnut hyödyntää niitä. Usein kismittää se, että metsiin jää vuosittain lojumaan paljon mustikoita, sieniä ja muuta ilmaista syötävää, mutta erityisestihän moinen harmittaa, kun marjat kasvavat omalla takapihalla puskassa silmän korkeudella.

Tänä vuonna nyt sitten äiti keräsi marjat pois antaakseen minulle, ja minä poikapa tein eilen satsista musta-aroniahilloa! Hillosokeripussin ohje käski odottaa vuorokauden hillon lopullista jähmettymistä viileässä, joten lykkäsin satsin jääkaappiin muhimaan. Tänään aion ostaa kotimatkalla soijajäätelöä ja illan tullen korkata purkin hilloa ja tutkia jäätelön mausteena, tuliko hillosta syötävää.

Viimeviikkoinen demonstratiivijäänne

Olin viime viikon tiistaina suomalais-ugrilaisen laitoksen viron kielen keskustelu- ja kirjoituskurssin ensimmäisellä luennolla. Eräistä henkilökohtaisista syistä, joita älköön tässä eriteltäkö, olin koko viime viikon kovin vetämättömissä ja käytännössä totaalisen kykenemätön pienryhmäopetukseen ja varsinkin juttelemaan ventovieraiden kanssa sellaisia teennäisiä asioita, joita vieraiden kielten kursseilla tavataan jutella.

Keskustelu- ja kirjoitusluento onnistui kuitenkin ilahduttamaan materiaalillaan, joka koostui kahdesta Õpetajate leht -lehdessä julkaistusta artikkelista (Aru: Raamatud, portfell ja mootorratas [30.5.2008]; Kokamägi: Teadsin juba väiksena, et minust peab saama kunstnik [13.6.2008]). Aiheeltaan ja tyyliltään ne edustivat tyypillistä aikakauslehtimäistä human interest -huttua, mutta kiinnitin huomiota kahteen riemastuttavaan leksikaaliseen ilmiöön. Molemmissa artikkeleissa vilahtaa suomen tuo-sanaa vastaava demonstratiivipronomini too, jota virallisesti sellaisenaan ei ole virossa säilynyt ainakaan yleiskielessä. SSA:n¹ mukaan too olisi sellaisenaan käytössä vain eteläisissä murteissa. (Fiksumpaa lähdettä en ole tullut etsineeksi.)

Viroa lukeneet tietävät, että kontrastina suomen demonstratiivistolle tämä, tuo, se virossa on vain yksi pronomini: see 'se'. Spatiaalisessa demonstratiivideiksiksessä tehdään lisäksi kaksijakoinen erottelu: siin 'tässä' ja seal 'siellä, tuolla'. Adverbiaaleja voidaan yhdistää see-sanan kanssa täsmentiminä: see siin 'tämä', see seal 'se siellä, tuo'.

No niin, artikkeleissa siis vilahteli too. Lainaan molemmat virkkeet kokonaisuudessaan ja korostan esiintymät lihavoinnilla.

"Juuresolev pilt on tehtud Tallinnas Võidu väljaku kunstihoone neljandal korrusel, kus me tollal elasime."
Oma suorasukainen suomennokseni: "Oheinen kuva on tehty Tallinnan Voiton aukion taidetalon neljännessä kerroksessa, jossa me tuolloin asuimme."

"Aga tol hetkel mul seda mõistust veel ei olnud."
Suomeksi: "Mutta tuolla hetkellä minulla ei vielä ollut sitä järkeä/tolkkua." (Kirjoittaja viittaa edellä puheena olleeseen vanhemmiltaan oppimaansa elämänohjeeseen.)

Ensimmäisessä virkkeessä näemme temporaalisen demonstratiiviadverbiaalin tollal. En jaksanut nyt tähän hätään etsiskellä viron sanakirjojani, mutta sen sijaan kävin irkissä kyselemässä virolaisilta ko. sanasta. Kuulemma on olemassa sekä tollal että sellal, mutta molempien merkitys on sama. Ilmeisesti virossa siis ei ole tämän tekstistä bongaamastani too-kantaisesta jäänteestä huolimatta merkityseroa 'tuolloin'/'silloin'? (Kysymysmerkki implikoikoon, että jos vaikka ihan oikea lukija joskus tähän blogiin eksyisi, niin saisi ihan luvan kanssa kommentoida! :)

Jälkimmäisessä virkkeessä on ihan itsenäisen näköinen demonstratiiviattribuutti NP:ssä tol hetkel 'tuolla hetkellä'. Tässä on tietysti ihan ilahduttavaa nähdä too ihan vanhoissa kunnon demonstratiivipronominin syntaktisissa tehtävissä, mutta pahasti jää epäilys, että ainakaan useimmille natiiveille viron puhujille ilmauksilla tol hetkel ja sel(lel) hetkel ei välttämättä ole mitään semanttispragmaattista eroa. Kyselin hieman tätäkin irkissä, mutta koska kuulijakunta geneerisillä vironkielisillä irkkikanavilla keskellä arkiyötä ei todennäköisimmin ole kovin lingvistisesti suuntautunutta, mitään erityisen lopullista ei selvinnyt.

Minun täytyy siis etsiytyä viron pronoministon tutkimuksen pariin, jahka viitsin.

Alaviitteet:
¹SSA = Suomen sanojen alkuperä, suomen kielen etymologinen sanakirja, hakusana tuo.

Uusittu Ylioppilasaukion Unicafé

Kävin kesällä remontoidussa Ylioppilasaukion Unicaféssa. Tilaa ei ole kovin radikaalisti muutettu, mutta kovasti kodikkaamman oloista on nyt minusta. Lasiseinät jakavat linjastot ja kassat varsinaisesta ruokailusalista mukavasti. Valtavat TV-ruudut/nestekidenäytöt joka paikassa olivat kyllä vähän häiritseviä ja muistuttivat minua jostain lentokentän kaltaisesta miljööstä.

Pyysin linjastolla vegaanista kasvispapujuttua (mitähän se nyt olikaan). Ruoanjakajatäti sanoi, ettei hänellä ole sillä linjastolla vegaanista versiota — seikka, josta ei toki linjaston alussa ilmoitettu ainakaan kovin näkyvästi — mutta haki kuitenkin ystävällisesti minulle lautasellisen toiselta linjastolta. Kassalle sai jonottaa pirun kauan ainakin valitsemanani klo 13:n ruuhka-ajankohtana.

Yleensä Unicafén vegaaniruoka on oikein mainiota, mutta tällä kertaa kasvispapujuttu oli todella pohjanoteeraus: kellertävää muhjua, jonka maku ja koostumus muistuttivat minua lähinnä ala-asteen kanakeitosta.

Metapostaus

Tämän blogin nimi — Multigrain knäckebröd — yrittää olla kekseliään itseironinen esimerkki sellaisesta näsäviisaasta kielen ilmiöiden pällistelystä ja kommentoinnista, johon tunnun olevan taipuvainen. Yhtenä päivänä teki mieli näkkileipää, joten menin kauppaan ja ostin paketin terveellisimmän ja herkullisimman näköistä laatua. Kouraan tarttui Vaasan Pieni Pyöreä Monivilja 4-viljan näkkileipä -paketti. Suomenkielisen (luovasti välimerkitetyn) tuotenimen alta käy ilmi, että moniviljanäkkileipä on ruotsiksi 'multigrain knäckebröd'.

Uusi lukukausi, blogi sen kunniaksi

Uusi blogi. Entinen, eriaiheinen on täällä — ties vaikka kiinnostaa.

Maanantaina alkaa jälleen uusi lukukausi tälle opiskelijalle. Pitää herätä niinkin aikaisin, että kerkeän klo 14 Saamen kielitaitokurssille. Kyseessä on Helsingin yliopiston (typotan tuon koko ajan "ylipoisto") suomalais-ugrilaisen laitoksen saamentutkimuksen linjan syventävä kurssi. Siellä toivottavasti oppii lisää pohjoissaamea. Laitoksen perus- ja jatkokurssin olen jo käynyt.

Tulevana lukuvuonna aion myös kokeilla vähän naistutkimusta, mutta harmikseni en saanut millään mahtumaan Sukupuolentutkimuksen johdantokurssin pienryhmäopetusta lukujärjestykseeni. Kismittää se. Jos jaksaisin, katsoisin jostain, opetetaanko kurssi uudestaan keväällä. Tai voisihan sen kirjatenttiäkin.

En toki ole tämän syksyn fukseja, vaan olen aloittanut opintoni jo vuonna 2004. Haaveilen saavani kandin paperit kouraan tulevaan jouluun mennessä. Pidän tähänastista tahtiani ihan hyvänä, ottaen huomioon viivytykset, joita olen maanpuolustusvelvollisuuden parissa saanut aikaiseksi (hetki armeijassa kevätlukukaudella 2005, sivarissa lukuvuonna 2006–2007). Suomen kielen aineopinnoista puuttunee enää "työelämäopintoja" eli jotain soveltavaa juttua kirjatenttinä sekin.

No niin, ulkona on jo pilkkopimeää, ja romanttinen syyssadekin tuli tervehtimään. Radio Helsingin nettiradiosta tulee jotain hyvää musiikkia, jonka genreä en osaa tunnistaa. Tästä voi tulla hyvä syksy.