Vastoinkäyminen (länsimurteissa vihdoinkäyminen?)

Nyyh miksi kaikki menee niin huonosti tänään? Laahustin klo 16 tänään suljetusta Franzeniasta päärakennukselle viettämään luppoaikaa ennen villasukkakerhon alkua. Päärakennuksen kahvilassa pönöttää kyltti, joka kertoo, ettei Lyyra toimi. Käteistä rahaa ei vieläkään ole, enkä raaski teekupposen vuoksi nostaakaan. Istutaan nyt sitten kuivin suin tässä ja smurffaillaan nettisarjakuvia.

P.S. Tundranenetsi on hemmetin hieno kieli. Kerron siitä pidemmälti joskus toiste.

Penseä perjantai

Tänä aamuna tuli kiire juosta bussiin. Kerkesin juuri ja juuri. Näytin matkakorttiani lukijalle, joka ei inahtanutkaan. Painoin nappia, ja kone ulvahti sanoen, ettei riitä arvo kortilla. Vilkaisin lompakkoon, jossa kilisi kolikoita noin 1,40 euron arvosta. Astuin allapäin takaisin jalkakäytävälle, avasin uudestaan sateenvarjoni ja lähdin talsimaan kohti Tikkurilan asemaa korttia lataamaan.

Myöhästyin venäjän tunnilta. En ollut tehnyt taaskaan läksyjä, mutta enpä ole kyllä läksyjen tekemisestä jaksanut enää lukion toisen vuoden jälkeen kantaakaan huolta. Venäjän tunnin jälkeen menin syömään päärakennuksen Unicaféseen. Listalla tarjottiin Kasvislasagnettea (k,vl,pyydettäessä: ve). Pyysin vegaanista kasvislasagnettea, ja sain lautasellisen rasvaisessa suolaliemessä haudutettuja kesäkurpitsan paloja, juureksia ja kaikenlaista muuta, millä ei kylläkään ollut mitään tekemistä lasagneten kanssa.

Nyt istuskelen Franzeniassa tietokonettani latailemassa. Kahdelta alkaa tundranenetsin kurssi, joka on näillä näkymin oleva viikkoni kohokohta. Sekin kyllä vituttaa aika ankarasti, sillä en löytänyt aamulla muistivihkoani mistään, enkä ole vielä opetellut kirjoittamaan tietokoneella kyrillisiä aakkosia. Mitenkähän ihmeessä saan mitään muistiinpanoja aikaiseksi? Varmaan pitää translitteroida koko setti lennossa.

Pitää jonain päivä asentaa vaikkapa kominkielinen näppäimistökartta tähän tietokoneeseen, jotta saan nenetsiä kirjoitettua. Venäläinen kartta ei riittäne, koska nenetsissä käytetään laajennettua kyrillistä aakkostoa, jossa on venäjästä tuttujen merkkien lisäksi ӈ-merkki ([ŋ]).

Kurainen keskiviikko

Tänä aamuna satoi, joten enpäs viitsinyt lähteä venäjän tunnille. Siellä kyllä saattoi olla joku välitentin tapainen juttu, mutta vitut. Huomiseksi olen merkinnyt kalenteriini vielä yhden ruotsin kurssin, mutta Oodi on sitä mieltä, etten ole ilmoittautunut semmoiselle. Ei sitten.

Optikko soitti tänään kertoakseen, että uudet silmälasini ovat valmiit. Voisin käydä ne huomenna hakemassa.

Opintoputkessa törmäsin erääseen kaveriini, joka opiskelee AAKKL:lla. Läksimme syömään päärakennuksen Unicaféseen, jossa tapasin vielä lukioaikaisen kaverini N:n. N on tämän syksyn fuksi. Olemme saman ikäisiä. Hän on neljä vuotta hakenut opiskelupaikkaa, kun taas minä pääsin taannoin ensimmäisellä kerralla. Tällä välin olen itse ehtinyt heilua armeijassa ja sivarissa ja tuhlata aikaa vaikka mihin. Ajan miettiminen tällä tavalla auttaa näkemään asiat uudesta perspektiivistä. N on kuulemma vanhempi kuin kaikki tuutorinsa.

Nyt istun Opiskelijakirjastossa naputtamassa esseetä, joka olisi pitänyt olla valmis elokuun lopulla. Saapa nähdä, vieläkö opettaja sen ottaa vastaan. Jos ei ota, niin pitää sitten tenttiä kokonaan uudestaan se kurssi, jonka olen melkein suorittanut ja josta enää tämä essee uupuu. Olisipahan ainakin aikaa lukea tenttiin, kun nyt sitten näköjään torstaitkin ovat tyhjiä päiviä.

Perjantaina alkaa tundranenetsi jee.

Hernekebab

Kävin kirjamessuilla P:n ja A:n kanssa. Haahuilimme ees taas Messukeskusta, ja minä sain alati painavammaksi käyneen olkalaukkuni ansiosta selkäni pirun kipeäksi. Ostin kaksi kirjaa. Ensimmäinen on nimeltään "Kiitos ei!" ja käsittelee kieltäytymisen kulttuurihistoriaa tai jotakin sellaista. Siinä sivutaan myös veganismia. Toinen opus on vironkielinen kasviskeittokirja, jonka ostin jostakin Viron kulttuurivientijuttuun liittyvästä kojusta. Puhuin kojun tädille huonoa viroa, ja hän puhui minulle huonoa suomea. Näin se tuppaa menemään.

Luonnollisesti kävimme pyörimässä ruoka- ja viinimessuilla, joille pääsi samalla lipulla. Söimme lukuisia maistiaisia suklaasta oliiveihin, ja lopuksi istahdimme hetken mielijohteesta katsomaan näytöskeittiötä, jossa sattumalta alkoikin erittäin mielenkiintoinen kasviskokkausdemo. Demoamassa olivat Jere Nieminen (Herne rokkaa -kirjan kirjoittaja), Inna Somersalo (mm. eräs Härkäpapua sarvista -kirjan kirjoittajista) ja sitten yksi kolmas, jonka nimeä en nyt enää muista. Nieminen kokkasi hämmästyttävän omaperäistä mutta simppeliä ruokaa: hernekebabia. Kaveri kaapi kulhoon tölkistä kasvishernekeittoa, heitteli sekaan mausteita, vehnäjauhoa, seesaminsiemeniä, sipulia, valkosipulia ja tomaattipyreetä ja paisteli tahnamaisen taikinan muutamana palana pannulla. Yleisölle tarjottiin maistiaiset, ja rakastuinkin tähän ruokaan oitis.

Kotiin äänestyspaikan kautta selvittyäni rupesin oitis tekemään hernekebabia. Sovelsin reseptiä vähän, koska ei huvittanut ruveta pilkkomaan sipulia, eikä minulla ole nyt seesaminsiemeniä. Kebab onnistui oivallisesti! Se pysyi hyvin koossa ja maistui melkein yhtä hyvältä kuin hra Niemisen messuillal tekemä. Harmi, ettei minulla ole kameraa, sillä olisin mieluusti lätkäissyt tähän kuvan mukaan.

Nörttivitsejä

Välillä minusta tuntuu, että olen humanisti vain sivutoimisesti. Sielussani asuu myös finninaamainen nörtti, joka puuhailee kummallisia, yleensä erittäin hyödyttömiä asioita tietokoneilla (joita muuten omistan yy kaa koo... kuusi kappaletta tällä hetkellä). Tietokone on ensirakkauteni, lingvistiikka vasta toinen.

En ole mitenkään hyvä ohjelmoimaan, mutta sitäkin puuhaa harrastelen silloin tällöin. Tänä yönä irkissä pyöriteltiin Stackoverflow'n artikkelia, jonka kommentteihin lukijat ovat kirjoitelleet ylös koko liudan ohjelmointivitsejä. Suurin osa on aikamoista kuraa ja puujalkaa, mutta helmiäkin on joukossa. En jaksanut kyllä lukea kuin ensimmäisen sivun, jolta tässä lempparini:

A SQL query goes into a bar, walks up to two tables and says, "Can I join you?"

(SQL muuten äännetään "sequel"; siksi artikkelina a eikä an.)

Liikuntatorstai

Tänään olen urheillut. Pyöräilin Vantaalta Sipooseen katsomaan entisellä yläasteellani järjestettyä vaalipaneelitilaisuutta. Siellä puhui kaksi kaveriani; toinen on Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas ja toinen Suomen kommunistisen puolueen. Saavuin koululle takkutukassani ja punamustassa palestiinalaishuivissani, minkä vuoksi opettajat luulivat minua useaan otteeseen tuoksi kommunistikaverikseni. Ja sekös minua huvitti.

Vaalipaneelin jälkeen kävin ikäisteni kuntalaisten hyvin tuntemassa Café Controlissa, joka lanseerattiin joskus vuoden 2004 tienoilla muistaakseni "Sipoon ensimmäisenä nettikahvilana". En ole asioinut paikassa ennen, joten ajattelin käydä tänään syömässä ja blogaamassa. Ravintolapa onkin itse asiassa kebabpizzeria, jossa on nurkassa tietokone ja lappu: "INTERNET 1 € / 30 min." Paikassa ei ollut edes wlania. En kyllä aio maksaa vuonna 2008 nettikahvilassa tuollaista hintaa verkkoyhteydestä puljun omalla nuhjuisella koneella. Blogin kirjoitus siis lykkääntyi harmillisesti. Falafelitkaan eivät olleet mikään tajunnan räjäyttävä kokemus.

Kävin Sipoossa pyöriessäni hetken mielijohteesta myös tutulla optikolla näöntarkastuksessa. Isä on aiemmin luvannut maksaa minulle uudet silmälasit niin halutessani. Näkö oli nykyisten lasien hankinnasta huonontunut vasemmassa silmässä -0,5 diopteria. Oikea oli säilynyt ennallaan. Nyt minulla on sitten viehättävät lukemat -6 vasemmassa ja -3,75 oikeassa silmässä.

Seuraavaksi juon teetä. Tänään on tullut pyöräiltyä nelisenkymmentä kilometriä kosteassa ja viileässä säässä. Varpaat ovat vieläkin kohmeessa. Tiedä, vaikka olisin huomenna flunssassa, enkä pääsisikään osallistumaan Mustaan perjantaihin :(.

Kohtaamisia ja säätöä

Perhanan hare krišna -mies hassussa kaavussaan tuli vastaan Rautatientorin metroasemalla. Pysäytti aika aggressiivisin sanankääntein ja tyrkytti jotain maitosuklaapalloja koristaan. Katsoin tuoteselosteen ja totesin, etteivät ne ole vegaanisia, joten ei kiitos. Kaveri otti suklaapallot takaisin ja antoi tilalle pussin, joka sisälsi kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja pähkinöitä. Sanoi, että ne ovat vegaanisia. Annoin kaverin kolehtiin pari kolikkoa ja kiitin pussukasta, jonka lykkäsin taskuuni.

Nyt vasta pari tuntia myöhemmin huomasin, ettei tämäkään pussi ole vegaaninen: tuoteselosteessa mainitaan hunaja. Sitä on luultavasti banaanilastuissa. Nyt kyllä harmittaa, vaikka kyse onkin vain pikkuisesta pussista. Taidan nämä syödä tästä pois kuitenkin...

Syy siihen, miksi olen tänään Helsinkiin asti vääntäytynyt, ei muuten liity juuri mitenkään yliopistoon, tenttiin lukemiseen tai mihinkään muuhunkaan oikeasti hyödylliseen. Oikeasti kaapeistani on ruoka vähissä, ja lähes kaikki rahani makaavat Lyyra-tilillä, joten tulin Unicaféhen syömään. Lisäksi ostin Verkkokauppa.comista hämmästyttävän edullisen wlan-tukiaseman (19,90 €). Nyt ei tarvitse enää kotona sohvairkkailla epäeettisesti naapurin suojaamattoman verkon kautta.

Tämä teksti on muuten kirjoitettu jo puoli neljän aikaan Ylioppilasaukion Unicaféssa, jossa hämmästyksekseni ei kuulunutkaan Hupnet-verkko. Jokin ravintola Virgin Oiliin viittaava suojaamaton verkko kuului, mutten saanut onnistuneesti yhdistettyä siihen. Postaan siis tämän jutun vasta myöhemmin, luultavasti kotoa.

---

Ja niin tapahtuu. Istun tässä sohvalla EeePC:n ääressä ja postaan vasta kuntoon säädetyn (WPA2-suojatun) wlanin yli. Näemmä tuo laite on niin näppärä, että se osaa tehdä NAT- ja palomuuriasioita itsekseen, joten annoinpa sille nekin tehtäväkseen. Se tarkoittaa sitä, että reitittimenä aiemmin ollut OpenBSD-koneeni jäi toimettomaksi. Sammutin sen äsken — luultavasti ensi kertaa yli vuoteen.

CAPSLOCK DAY

HYVÄÄ KANSAINVÄLISTÄ CAPSLOCK-PÄIVÄÄ.

Lisää tuhertelua

Olin niin lopen tyytymätön tuohon eilen postaamaani pikseligrafiikkaukkoon, että tuhersin tänään saman äijän uudestaan. Tällä kertaa kuitenkin alkoi vituttaa, ennen kuin sain kuvan valmiiksi, joten äijältä puuttuu nyt kädet ja kengät. Ja onhan noissa varjostuksissakin toivomisen varaa. Tämä operaatio nyt kuitenkin riittää todistamaan itselleni, etten ole täysin unohtanut tätä taiteenlajia. Ensi kerralla varmaan piirrän jotain vähän fiksumpaa.

Viimeksi muuten zoomasin tuon kuvan mspaintilla, joka näköjään teki jotain tyhmää algoritmipelleilyä siihen ja teki kuvasta suhruisen. Nyt tein zoomauksen GIMPillä vähän järkevämmällä algoritmilla.

Ei tapa tapa?

On muutamia asioita, joita teen netissä (kirjoitin ensin "Internetissä" ja sitten "internetissä", mutta lopulta päätin olla ottamatta kantaa) lähes joka päivä. Jo vuosien ajan olen säännöllisesti lukenut nörttiuutiset Slashdotista ja kurkkinut uusia hassuja juttuja IRCquotesista.

Tänä syksynä kuvioon on tullut mukaan P:n blogi, oman blogini statistiikka Google Analyticsistä sekä tilaajamäärien ja sijoituksen seuraaminen Blogilistalla. Viikkokausia sijoitus luetuimmat-listalla on huojunut 405:n ja 410:n välillä, mutta tänään se onkin yhtäkkiä 391. Jee. (Sen sijaan, että minun blogini olisi muka jotenkin yhtäkkiä saanut lisää lukijoita tai petrannut laadussa, todennäköisempää on, että jotkut muut blogit ylempänä listalla ovat hetkellisesti passivoituneet.)

Luentotaukoviikko ahdistaa perkeleesti. Tavallaan olisi aikaa pelata tietokonetta, mutta ei kuitenkaan ole. Omantunnon sopukoissa jyskyttävät tenttimättömät aineopintojen rippeet ja muut säälittävän vähäiset sälät, joita vielä kandista puuttuu. Lisäksi tekisi mieli pyöräillä ympäri Vantaata ja puuhata kaikenlaista. Korsossa olisi pari kirpputoria, joilla haluaisin taas käydä.

Lopputulos on varmaan kuitenkin se, että istun tässä perseelläni ja pelaan tietokonetta, kunnes ehkä perjantaina lähden Mustaan perjantaihin.

Microsoft Paint

Olin lapsena paljon näppärämpi ja ahkerampi klikkailemaan pikseligrafiikkaa yksinkertaisilla piirto-ohjelmilla. Tänään tuli hirmu tylsää, ja sen sijaan, settä olisin vaikka lukenut jotain älykästä, rupesin tuhrimaan mspaintilla. Tässä tulos.

edit: Niin ja tähän piti sitten vielä voivotella, että mihin on mennyt se silmä ja into ja näkemys ja hiirikäsi, jotka joskus olivat...

IL: VR ei myynyt homoparille ja lapsille perhelippua

Iltalehti uutisoi, että VR:n lipunmyyjä ei ollut suostunut myymään perhelippua perheelle, joka koostui kahdesta miespuolisesta aikuisesta ja lapsista. Virkailijan perustelu: "Kaksi miestä ei kuulu yhteen."

Toivon, että VR:n virkailija sai sanktioita pöyristyttävän loukkaavasta asiakaspalvelustaan. Samanlaista kuraa löytyy myös artikkelia koskevalta keskustelupalstalta (linkki jutun alla).

Ajantappoase

Onpas metropolinen olo. Istuskelen taas tietokoneen kanssa päärakennuksen Unicafén edessä sijaitsevassa hämmentävässä tilassa. Täällä on tuoleja, pöytiä ja kyltti, jossa lukee: "Tämä tila ei ole ravintola-aluetta. Ruokailu tapahtuu ruokasalissa." Juon vihreää teetä. Jospa se ei ole ruokailua.

Matkalla YTHS:ltä tännepäin kävin syömässä Ylioppilasaukiolla. Siellä törmäsin kaveriini, jota en liene tavannut sitten lukion. Juttelimme tovin opiskeluasioista.

Seuraavaksi pitäisi tappaa aikaa ja odotella Siulan villasukkakerhoa, joka alkaa vasta kuudelta. Siihen soveltuvia metodeja on onneksi käsillä. Tietokoneen suspend-to-disk-toiminto pitäisi saada toimimaan, jottei tarvitsisi kokonaan sammutella sitä aina, kun siirtyy muuanne leikkimään metropolieläintä. Myös tämä turhanpäiväisistä asioista blogittelu on käypää hommaa, puhumattakaan pohjoissaamen sanaston kertailusta. Tänään viimemainittu puuha on onnistunut hymyilyttämään kummallisen tehokkaasti — sorbmi 'surma', suorbma 'sormi'.

Rästi

Kaikki on rästissä. Lykkäsin yleisen kielitieteen laitoksen kielitypologiakurssin laitoksen uusintatenttipäivälle hamaan marraskuuhun. Pohjoissaamen keskustelukurssista on parin viikon päästä välitentti, siihenkin pitäisi lukea. Lisäksi olin kuvitellut tässä vaiheessa syksyä olevani jo tenttinyt "työelämätentit" ja ne pari kesätenttiä, jotka menivät perseelleen (vai perseilleen, hmm?).

Masentaa muuten, etten ole vielä tänä syksynä lukenut ollenkaan pääainetta. Luuhaan vaan kaikenlaisilla sivuaine- ja kielikeskusluennoilla ja niiden välissä pelaan World of Warcraftia. Meno ei siis eroa suurensuuresti viime lukuvuodesta, paitsi että tänä lukuvuonna näyttäisi olevan ohjelmassa myös sosiaalista elämää.

Syksy on seikkailujen aikaa.

Uusi tietokone

Ostin tällaisen "miniläppärin": Asus Eee PC:n. Laite on oikein mainio. Akku kestää minun käytössäni viitisen tuntia, näppäimistö ei ole ihan täysin raivostuttavan pikkuinen, touchpad toimii hyvin.

Koneen mukana oletuksena asennettu Linux-käyttöjärjestelmä oli kyllä täyttä kuraa. En tainnut käyttää sitä tuntiakaan, kun jo vaihdoin sen Debianiin, joka toimii vähintäänkin yhtä hyvin, ja jonka käyttöliittymän voin muokata haluamakseni.

Kone on myös todella hiljainen SSD-kiintolevynsä ansiosta. Ainut liikkuva osa koko laitteessa taitaa olla tämä yksi tuuletin tässä kyljessä.

Enää pitäisi hankkia kotiin wlan-tukipiste. Loputtomiin ei viitsi naapurin verkkoakaan käyttää varkain.

Nyt istuskelen Franzenian saamensalissa ja odottelen luennon alkamista. Luvassa olisi pohjoissaamen keskustelukurssia. Kotuksen ja kumppanien kehittelemä Kotoistus-näppäimistöasettelu melkein mahdollistaa saamen kirjoittelun. Š, č, ž ja á onnistuvat suoraan, mutta altgr+d suoltaa ð:n ja altgr+t þ:n. Jahka jaksan, niin muutan viimemainittuihin đ:n ja ŧ:n.

Troijalainen hevonen

Minulla on tässä jo keväästä asti ollut projektina opetella jonkinlaista passiivista inarinsaamentaitoa kääntämällä Amocin kappaleiden tekstejä suomeksi. Tähän mennessä olen jaksanut kääntää vasta yhden kokonaisen kappaleen, ja senkin aika hapuilevasti. Julkaisin sen alunperin heinäkuussa IRC-Galleriassa, mutta keksinpäs nyt sitten kopioida saman tekstin tännekin, kun ei ole muutakaan tekemistä. (Onpas.)

Tämä on kappale Troijalâš hiävuš albumilta Amok-kaččâm. Albumin nimi tarkoittaa "Amok-juoksu", joka on sanaleikki artistin nimestä (lyhenne sanoista Aanaar Master of Ceremony 'Inarin seremoniamestari') sekä englannin kielen ilmauksesta to run amok. Amoc ei vissiin tykkää inarinkielisten sanojen internet-levittelystä, mutta käännöksen julkaisemiseen olen saanut luvan. Inarinkieliset sanat ovat kuitenkin levyn kansikirjasessa, jonka voi halukas joko ostaa tai lainata kirjastosta.

Troijalainen hevonen

Te olette kuulleet miehestä jonka sanat ovat tulta,
sanojaan ei syö, mutta muiden emsiiden ruumiita.
No, kuka hän on? No kukapa muu kuin
Inarin Master of the Ceremony.
Ei vain puhu ja näyttele vaan tekee.
Hänen lähellään on aina kylmä ja sataa.
Ja vaikka(?) vielä viholliset häntä lähestyvät,
vaan kun heidän pitää kohdata niin karkaavat.
Jos saat häneltä lahjan, älä iloitse,
saat troijalaisen hevosen pihallesi.
Kaikki, jotka näkevät hänet heti pysähtyvät.
Kun seuraa sinistä valoa, häntä Amociksi kutsutaan.
Rauhaton, kelvoton, ansioton kuningas.
Harmiton(?) ja vaikka arvoton niin kuitenkin kuninkaan arvoinen.
Kuitenkin armoton, malttamaton ja ankara, läpipääsemätön.
Pidä mielessä tämän hullun nimi.

(Kertsi)
Mestari on irti,
Sanot minulle että olen sairaalloinen.
Rauha on päättynyt.
Oletko kuullut kuka minä olen.

Oletko kuullut saameräppäristä, joka on Saamenmaan ketterin,
jonka sana ei kyllä ole maailman kevyin.
Pieni mies, mutta jutut ovat isot.
Siksi sinä kiljut kun tämän pojan kohtaat.
Tytöt huutavat kun olen laudan päällä (lavalla, "lauteilla"?)
ja niin minulle kumartaa edes(?) maailma ja taivas.
Tytöt huutavat kun katselen heitä ja hymyilen.
Pojat huutavat kun heidän jäsenensä taitan.
Sanot että puraisen kaikkien leidien(?) sydämiä,
ja että puraisen kaikkien emsiiden otsia.
En erehdy vaik seinät kaatuvat päälleni.
Halkaisen kaikki emsiit edestäni
ja sitten pingotan heidän nahkansa seinään.
Katso, tollo, mitä olen saanut aikaan:
Rauha on päättynyt, mestari on irti.
Yhdeksän, yhdeksän, kahdeksan edes(?) Suomessa.

(Kertsi)

Oletko kuullut kun radiossa sanottiin että mestari on vapautunut.
Kaikki sen tietävät, mestari on tiedon levittämisessä huolellinen.
Onnekas on se joka mestarilta pakenee.
Sellaista ei ole, ei auta mestarilta juosta.
Mestari on irti ja todistaa nyt Suomelle,
että millaisesta puusta on vuoltu tämä varas.
Hiljaa minä tulen ihmisten vierestä
ja äkkiä minä hyökkään kaikkien korviin totisesti.
Totisesti tämä ei ole lasten musiikkia,
eikä mummojen musiikkia, eikä nahjusten musiikkia.
Tämä on paholaisen musiikkia. En pälise turhia.
Mestari kiljuu ja karjuu, ei kuiskaile.
Kuulitko, nyt on uusi aika.
Aika jolloin mestari on noussut pakanan rajan(??) (varmaan jokin idiomi),
joka on tullut pelon (?!) jo lapsesta asti.

(Kertsi)

P.S. 8.10. kirjoitin pohjoissaameksi vähemmistökulttuurin kielen opiskelusta ja sen käytöstä siitä näkökulmasta, että saattaako vaikkapa saamea netissä puhumalla tulla astuneeksi jonkun varpaille. Onko kieli alkuperäiskulttuurille samalla tavalla pyhää ja omaa kuin vaikkapa kansallispuku, että sen käyttämiseen tarvitaan erikseen lupa tai yhteisön luottamuksen voittaminen? Tulin tänään vasta pohtineeksi, että tarina oli ehkä sen verran relevanttia, että siitä voisi blogata ihan suomeksikin. En nyt vielä päättänyt, käännänkö saman tekstin suomeksi vai laajennanko jutun vähän geneerisemmäksi pohdiskeluksi. Saas nähdä. Jos leviää tarpeeksi geneeriseksi, niin ehkä se tulee vaikka englanniksi.

Mokasin

Luin huolimattomasti päärakennuksen Unicafén ruokalistaa. Luulin siinä lukeneen ”Kikhernevuoka (g,k,l,v,ve)”, mutta näemmä siinä lukikin ”Kikhernevuoka (g,k,l,v, pyydettäessä: ve)”. Olinkin syödessäni huomaavinani seassa jotain juustontapaista, mutten kiinnittänyt siihen erityisemmin huomiota. Onneksi en ole allerginen saati (ainakaan diagnosoidusti) intolerantti. Mutta juustomorkkis on aina juustomorkkis.

Osuin mainittuun opiskelijaravintolaan yht'aikaa ystäväni P:n sekä hänen tovereidensa kanssa. (Omaksuin oitis P:n blogissaan käyttämän tavan viitata viehättävästi lajitovereihinsa nimen alkukirjaimella!) Tovereiden nimet taisin jo unohtaa. Söimme ja juttelimme pitkähkön kaavan mukaan ja meillä oli mukavaa.

Seuraavaksi pitäisi tiskata. Voe elämä.

Kasviskekkerit

Hoksasin juuri, että Uudella olisi tänään klo 14–17 vuotuiset Kasviskekkerit. Ilmaista, vegaanista ruokaa tarjolla siis. Itse en jaksane tänään Vantaalta asti lähteä Helsinkiin pelkästään syömään, mutta arvon hypoteettista lukijaa kiinnostanee.

Opiskelija kaipaa toisen luo

Tänään ahdistaa se, että pitäisi tätä kämppää varmaan siivota ja astiat tiskata viimeistään huomenna. Vielä enemmän ahdistaa se, että yksi yliopiston kirjaston kirja on hukassa ja pahasti erääntynyt. En oikeasti voi käsittää, mihin olen pannut sen. Se ei edes ole mikään pieni vaan valtava liki ISK:n kokoinen norjankielinen pohjoissaamen kielioppi. Perkele.

Lisäksi ahdistaa se, että olen yksin, mutta se seikka lievittynee illalla villasukkakerhossa! Olen jopa löytänyt villasukkia, joihin aion sonnustautua.

Ai niin, sivuaineetkin ahdistavat. Olen ruvennut miettimään, että pitäisi ehkä sittenkin tehdä sivuainekokonaisuus suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen yleisestä linjasta saamentutkimuksen sijaan. Pelkkä saamentutkimus on vähän liian monitieteistä minulle, ja toisaalta unkari ja nenetsikin ovat ruvenneet kiinnostamaan. Miksipä siis ei? Ja yleinen fennougristiikka näyttäisi varmaan paperissakin vähemmän eksentriseltä kuin saamentutkimus. Välillä tuntuu, että haluan karsia eksentrisyyttä...

Lappi®

Suomalaisten suhde Lappiin on erikoinen. Lapissa ei asu juuri ketään, verrattuna pääkaupunkiseudun asutustiheyteen. Luontoa on Lapissa vaikka lampaitten syödä. Pelkästään Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistot ovat kukin noin Luxemburgin kokoisia läiskiä pelkkää metsää ja tunturia. Jos oletetaan jonkinlainen yhteinen kansakunnan tietoisuus ja sen taustalla väikkyvä kollektiivinen Volgan mutkasta periytyvä metsäläinen mielenlaatu, eittämättä nykypäivänä Lappi on käsitteellisellä tasolla sen tärkeimpiä symboleja. Lappi symboloi jotakin puristista luontosuhdetta, johon ei rehellisesti kukaan nykysuomalainen kykene yltämään; sitä voi korkeintaan uljain ponnistuksin lähestyä asymptoottisesti. Suomalaisuudessa vallitsee runollinen dualismi etelän modernin kaupunkiasumisen, talouskasvun ja markkinoiden sekä pohjoisessa levittäytyvän ikiaikaisen taigan välillä.

Sitten on sellainen käsite kuin "Lapin-matkailu". Tämä se vasta on jännä juttu. Otetaan modernia markkinointia, brändäystä, mainontaa, cateringia, hotelli- ja ravintola-alaa ja viedään turisteja Lappiin. Puetaan matkaoppaita halpoihin kopiosaamelaisasuihin, rakennetaan hirsimökkejä, haetaan Kanadasta jotain vetokoiria, ajelutetaan turisteja poroilla, laitetaan lentokentille täytettyjä poroja ja syötetään turisteille poroja. Myydään Senaatintorin laidallakin varmuuden vuoksi kuksia ja poropostikortteja. Mitä sinä etelänmies huijot?

Lapin brändääminen on lähinnä vaivaannuttava ilmiö. En oikein osaa suhtautua siihen. Koko tämä joulupukkijuttukin. Pyhä Nikolaus ja siihen liittyvät hahmot asuvat eri folkloreissa vähän eri paikoissa. Amerikkalaisten ja kai muidenkin englanninkielisten joulupukki asuu pohjoisnavalla. Tanskalaisten joulupukki asuu Grönlannissa. Suomalaisten joulupukki asuu Korvatunturilla. Kenen mielestä oli siis hyvä idea rakentaa Rovaniemen kupeeseen joku ulkomaalaisille turisteille suunnattu Santapark, joka on kesäisinkin auki? En jaksa nyt tutkia, vieläkö pulju on pystyssä, mutta jaksan kyllä epäillä, ettei kyse ehkä ole mistään jymymenestyksestä.

Nyt sitten on tällainen lehti nimeltä Lapin Kansa, josta hiljan erotettiin päätoimittaja. Huhu kertoo, että Almamedia oli saanut tietää naispuolisen päätoimittajan asuneen parisuhteessa toisen naisen kanssa. Virallinen syy oli tietysti jokin muu, mutta ymmärtääkseni tästä on nyt tulossa oikeusjuttu kuitenkin.

Ja sitten on tällaisia pässejä möläyttelemässä. Lapin Kansan nykyinen päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula on arvellut Lapin radiossa:

"Minusta olisi aika erikoista, jos tässä olisi julkilesbo. Jokuhan voi olla kaappilesbo tai homo, niitähän on varmasti."

Lisäksi:

"Mutta jos puhutaan ihmisestä, joka edustaa Lapin Kansaa, niin kyse ei ole vain lehden, vaan koko maakunnan edustamisesta. Ja jos hän on julkisesti parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, niin kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on. Se voisi tuottaa vaikeuksia. Minä ainakin kustantajana miettisin kaksi kertaa, valitsisisinko sellaista päätoimittajaksi vai en", Tuomi-Nikula sanoo Ylen Lapin uutisissa.

Minun nenääni tässä möläyttelyssä haisee juurikin kuvaamani kaltainen Lappi-brändi, jota pitää varjella kaikenlaisilta julkilesboilta. Tosiasiahan on kuitenkin, että homoja ja lesboja on Lapissa varmasti ihan yhtä paljon kuin muuallakin. Tuomi-Nikulan logiikallahan hän ei itsekään "edusta koko maakuntaa", koska onhan hänelläkin seksuaalinen suuntautuminen, joka ei ole sama kuin kaikilla muilla lappilaisilla. Tässä on kyse jostain sellaisesta todella homehtuneesta asetelmasta, jossa vanha mies kuvittelee näkevänsä jotain kaupunkilaista turmiota, joka uhkaa valua hänen maakuntaidylliänsä pilaamaan.