Onkohan tämä huone aina ollut näin suuri

Siivosin tänään tietokonehuoneemme. Kyllä, meillä on "tietokonehuone". Asunnossamme on olohuone-keittiö ja kaksi makuuhuonetta, joista toinen on "tietokonehuone". Muuten tätä voisi sanoa työhuoneeksi, mutta kun täällä kukaan ikinä töitä tee. Ja "työhuone" kuulostaa liian porvarilliselta.

Joka tapauksessa siivosin tietokonehuoneen tänään. Käytettävissä oleva lattiapinta-ala kasvoi n. 40%. Löysin viimevuotisia joulukortteja ja vaikka mitä yhtä hämmentävää.

Sitten tein pizzaa. Soijarouhetta, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, oliiveja. Vegaanista juustoa ei ollut, mutta toimii tämä ilmankin. Nam.

Huomenta

Niska on jumissa, silmälasit paskaiset ja nälkäkin kalvaa. Tulin Siulan leffayöstä kotiin joskus yhdeksältä aamulla. Painelin oitis nukkumaan ja heräsin kahdelta iltapäivällä.

Leffayö oli kiva. Pitäisi vain opetella jotenkin ennakoimaan väsymistä. Siinä vaiheessa kun älyää, että nyt ei enää jaksa katsoa tätä leffaa loppuun, alkaa olla vähän myöhäistä turvallisesti lähteä matkalle kohti omaa sänkyä naapurikaupungissa. Simahdin viimeisen elokuvan aikana ihan täysin. Näin Spinal Tap -elokuvan alusta jotain kolme minuuttia ja lopusta saman verran.

Noh, viiden tunnin päiväunien jälkeen on nyt sitten pesty kuuliaisesti pyykkiä ja lueskeltu blogeja. Vaihtelun vuoksi tasa-arvoblogeja! Jaanpa kanssanne vähän lueskelun hedelmiä.

Teidänkaupat

Sopiiks hei jos mä teitittelen? Ku meil on kuitenki täs tämmönen epäsymmetrinen opettaja–oppilas-suhde, te olette proffa ja mä olen opiskelija. Mä oon kyl kuullu ku monet opiskelijat sinuttelee teitä, mut musta olis luontevampaa teititellä. Mä en tunne teitä henkilökohtaisesti, ettekä te mua. Jos pidettäis tälleen vähän kunnioittavaa etäisyyttä. Teitittelenhän mä muutenkin tuntemattomia ihmisiä, varsinkin vanhempia.

Eiku totta kai jos välttämättä haluutte niin saatte te mua sinutella, ei siinä mitään, oonhan mä 25 vuotta nuorempi.

Mut et tota käyks tällee?

Vihreää kielipolitiikkaa?

Googlettelin tässä ihan muita asioita ja eksyin Vihreiden sivuille. Hoksasin sivun vasemmasta alalaidasta, että Vihreiden vuoden 2008 kunnallisvaaliohjelma on julkaistu suomen lisäksi myös somaliksi, viroksi, englanniksi, pohjoissaameksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Siistiä.

Vetoomus Kotuksen puolesta

Vetoomus Kotuksen puolesta - Vädjan för Focis

Opetusministeriö aikoo leikata Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen määrärahoja tuntuvasti. Allekirjoita vetoomus leikkauksia vastaan, jotta alati mutkikkaammaksi käyvän suomalaisen kielenkäyttöympäristön tutkimus pysyy terässä vastedeskin.

Karmeus

Google löytää yli 5000 osumaa fraasille "hiinä ja hiinä". Voi elämä.

Sateisen Tikkurilan ääni

Z-juna lipui raukeasti asemalle, ja astuin märkänä kiiltävälle laiturille. Pois jääneet ihmiset kaikkosivat omille teilleen, ja läksinpä minäkin talsimaan kotia kohti. Pysähdyin hetkeksi alikulkutunneliin.

Suljin silmäni ja kuuntelin kuinka juna jyrähteli rautatiesiltaa ylitseni. Sen ääni vaimeni pian, ja tilalle jäi vain verkkainen syyssateen napsutus kiveykseen sillan vieressä. Parin metrin päässä alamäessä vesi lorisi rehvakkaana purona sadevesikaivoon. Sillä tavalla kuin humalainen mies olisi kusella, huojahtelisi pöntön äärellä. Jossakin kaukana kuului hädin tuskin Kehä III:n epämääräinen humina. Se ei kesärengasaikana varmaan kuuluisi sitäkään vähää, tuumin.

Jatkoin matkaa kotiin. Peilailin katuvaloja taukoamattomasta pisaroinnista väreilevistä lätäköistä. Oli aivan tyyntä. Pieni vihma putoili arvokkaasti täysin kohtisuoraan, aivan kuin huonossa salapoliisielokuvassa. Pisarat napsahtelivat varovasti villakangastakin olkapäille, ikään kuin yrittäen olla häiritsemättä. "Voi suokaa anteeksi, ei ollut tarkoitus." Eikä minua totisesti häirinnytkään.

Kotiin päästyäni äkkäsin muutaman kanssa-asukkaan tupakoimassa rappumme alaovella. Arvokkaan sateen suomasta matkaseurasta ylevöityneenä toivotin seurueelle suoraselkäisesti: "Hyvää iltaa!" Ei sanaakaan vastaukseksi. Ei ole kyllä nykynuorisolla mitään tapoja.

Academic Intrusion?

During the last year I've been studying some minority languages: mostly Saami languages, but also Veps and lately Nenets. The people who speak these languages are minority groups living in Scandinavia and Russia, and their languages and cultures are quite endangered.

Now, my connection with these people and their languages is very superficial. Frankly, I am only interested in them in a purely academic, linguistic context. I don't particularly care to visit Nenetsia in Siberia or some stagnant villages somewhere upstream the Svir River in Southern Karelia. I know very little about the way these people live their lives, and while I, naturally, harbour a certain academic concern for their future, I don't particularly seek to befriend them.

This situation got me thinking: am I stepping on any toes when I go about my business learning these languages while still keeping a distance to the cultures where they are spoken? Is it hypocritical to sit on my butt in Helsinki and learn Saami but not also actively participate in promoting the Saami culture or securing their wellbeing in a larger societal context? Sometimes I feel as though I should either somehow ask for permission to use the language of a small minority group, or "go all in" and embrace the culture more fully (meaning literature, history, folklore, customs etc.)

I wrote a text called "Gii oažžu sámástit?" ("Who is allowed to speak Saami?") in North Saami last month. It deals with much of the same questions I have pondered here. Many elements of the Saami culture, such as their craft, folklore and especially the traditional costumes, are given a great deal of respect, and often I wonder whether the language is one of these protected elements. Is it taboo for me, as a member of the majority demographic, as an outsider, to speak their language? If yes, that would make me quite sad. I would much rather look at languages as neutral resources that anyone can tap into. I think Saami should be a language for everybody. But that is not for me to decide. Is it for anyone, though?

Originally it was my intention to translate "Gii oažžu sámástit?" to Finnish, but as I have a while ago decided to broaden my horizons to embrace a potential global readership, I took a wider approach to this issue and wrote about it in English. In fact, if a linguist working with (for instance) North American Indian languages happens to stumble upon this text, I would like to hear their comments. How do Native American communities respond to academic curiosity concerning their language? Are there any general guidelines in place for approaching those communities, avoiding confrontation and things like that? Is this a question at all for any other linguists or aspiring students of linguistics elsewhere in the world?

Aamutoimet

Siivoilin sähköpostilaatikostani arkistoon kotikoneelleni joitain tuhansia viestejä. Siu-la- ja skl-kaikki-listojen viestejä lojui Mappi-laatikossani vielä tammikuulta 2005 asti. Postien selailu Thunderbirdillä oli alkanut jo käydä melko verkkaiseksi hommaksi, kun otsakkeita oli ohjelmalle plärättäväksi niin paljon. Vielä en raaskinut viimevuotisia posteja siirtää pois.

Jotkut kuulemma poistelevat sähköposteja luettuaan ne. Hämmästyttävää on minusta se. Minä en poista muuta kuin spämmiä :).

Slängi sõnaraamat

Perjantaina Siulan mustassa perjantaissa huvituimme pläräilemällä Huoneelta löytynyttä viron kielen slangisanakirjaa. Muistin kirjan hetki sitten ja päätin vähän googlettaa. Kirja on näemmä saatettu myös nettimuotoon, josta voi tehdä hakuja! Siistiä.

(An online, searchable edition of "Esimene eesti slängi sõnaraamat", an Estonian slang dictionary.)

An awkward attempt to lure in more readers

I've succumbed under the pressure of the de facto lingua franca of our time! I've just switched the introductory passages of my blog from Finnish to English. And now I'm typing up this post to explain myself.

I have this lingering delusion that my sophomoric ramblings about linguistics, Fenno-Ugric languages and related things may interest a global readership. So far I have mostly been writing in Finnish, and if I've been reading my Google Analytics correctly, my blog has seen its fair share of visitors, even though this has sadly not always been reflected in the number of comments posted. But because Ambition is my middle name (not!), I am engaging in this change of approach to attract a larger, international readership!

This does introduce some problems. Because I am lazy and hesitant to break things, I won't at this time change the Blogger interface to English. You lot know which button does what, anyway. Another problem, however, is the tagging system I have grown for myself here. I could of course go back and translate each tag to English, resulting in a hopefully acceptable system, but because I just cannot be arsed to, I will not. I will probably just continue using the Finnish tags, or maybe I could use English tags for the same things for the things that are in English, resulting in a potential heinous tag soup that nobody wants to wade through. But planning ahead is something that I never do anyway, so deal with it.

Besides being a pseudo-intellectual ego booster project, this blog is also a dumping ground for my everyday happenings and tales of woe, which I imagine are of little interest to readers who don't know me personally. That stuff is still going to invariably be in Finnish.

All this said, I will henceforth try to write more often about linguistics in English. For a while. If Google Analytics doesn't show any increase in visits, I may re-evaluate the situation...

Toiminnankehitysseminaari: yliopisto-opiskelijan luokkaretki

Niin päättyi Lammin seminaari. Tavallaan vähän kaduttaa, etten aiemmin ole tullut osallistuneeksi. Toisaalta aiempina aikoina minulla ei ollut käytännössä lainkaan opiskelukavereita, saati sitten alkoholittomia sellaisia, joten tokko olisi illanviettovaihe ollut mieluisa kokemus tuolloin sitäkään vähää kuin nyt.

Seminaarin luonnehdinta yliopisto-opiskelijoiden luokkaretkenä ei kohdallani ollut kovin kaukana totuudesta. Minulla oli mukavaa niin kauan kuin oli virallista vakavaa ohjelmaa, mutta heti kun siirryttiin viralliseen "hauskaan", minuun hiipi pikkuhiljaa mutta vääjäämättömästi ihan uskomaton ahdistuskohtaus ja tarve paeta kaikkia ympärilläni. Hipsinkin jossakin vaiheessa iltaa huoneeseemme olemaan yksin pimeässä, jotten olisi hajonnut ihan täysin. Menin nukahtamaan siinä lojuessani noin tunniksi, minkä jälkeen pakottauduin takaisin ihmisten sekaan möllöttämään. Lopulta olo parani ihan siedettäväksi.

Edellinen vastaavanlainen kokemus ajoittuu varmaankin jollekin ala-asteen luokkaretkelle, jolla taistelin ihan järkyttävän limudiskoaversion kourissa. Muilla oli kivaa viereisessä huoneessa Ace of Basen tahdissa, ja minä luin yksin makuupussissa Aku Ankan taskukirjaa taskulampun valossa.

Seminaarissa kuitenkin juteltiin ihan tolkun asioita, ja nyt varmasti ymmärrän paremmin tutkintorakennetta, sen kehityskulkuja, laitoksen byrokraattisia rakenteita ja muuta semmoista. Ei varmaan tehnyt pahaa nähdä henkilökuntaakaan oikeina ihmisinä yliopistoympäristön ulkopuolella puhumassa tavallisia asioita.

Paikan vegaaniruoassa oli kyllä toivomisen varaa. Ne vaikuttivat vähän vasemmalla kädellä tehdyiltä, ja mausteratkaisut olivat erikoisia. Valkopapukastikkeessa tilliä, häh?

Perillä Lammilla

Tervehdys yliopiston Lammin biologiselta asemalta. Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen retkue saapui juuri "Lammin seminaaria" pitämään. Ryntäsin oitis tutkimaan, onko täällä HUPnet. On!

Tunnin päästä lounasta nam. Tämä on vähän niin kuin aikuisten luokkaretki, mistä jo vitsailtiinkin antaumuksella Helsingissä bussia odotellessa.

Tympeä tiistai

Olipas taas huonoa ruokaa Unicaféssa. Kyllähän se maistui ihan hyvältä, muttei siitä oikein proteiinia saanut. Söin jotakin "juureshöystöä bataattimuhennoksen kanssa". Muhennos toi mieleen lanttulaatikon.

Eikös Unicafén kasvisruoissa tavannut olla enemmän proteiinia? Minusta ennen oli useammin soijakastikkeita ja papupatoja ja sellaisia. Nykyään on yhä useammin jotain kesäkurpitsaporkkanakeitoksia, joiden seuraksi saa proteiinin seuraksi kauhoa kylmiä papuja lisukelinjastolta, jos sieltäkään löytyy. Voisivat Unicaféssa ruveta käyttämään uskaliaammin erilaisia kasvisruoan proteiininlähteitä, vaikkapa tofua, seitania, papuja, linssejä ja herneitä. Taidan lähettää palautetta tänään...

Sainpas muuten Suomen kielen laitokselta töitä! Litteroin videonauhaa keskustelunanalyyttisiin tarkoituksiin. Edistän siis tiedettä Muoto-opin arkiston kokoelmaa kohentaen ja saan siitä rahaa. Mikäpä voisi olla siistimpää?

Tarkoitus oli blogittaa tänään jo päivemmällä. Istuin nimittäin Opiskelijakirjaston kokoelmakerroksessa, joka on aikamoinen bunkkeri, eikä oikeastaan tarkemmin ajatellen olekaan mikään ihme, ettei siellä kuulu HUPnet. Hohhoijaa. Mutta oli siellä rauhallista. Sain kirjoitettua valmiiksi auttamattomasti myöhässä olevan esseen, josta mainitsin jo jossain aiemmassa postauksessa.

Nyt sitten pääsin kotiin blogaamaan. Seuraava ohjelmanumero illassani on sitten Lamin seminaaria varten pakkaaminen! Vaan jospa syön ensin jotain iltapalaa, päätä kun särkee...

edit: Siitä piti vielä mainita, että tuossa illalla Tikkurilassa vanha mies nosti minulle hattua vastaan kävellessään. Taisi luulla naiseksi, vaikken ollut edes hameessa tänään.

Johdosintuitiota

• saada > *saapa > saapua > saavuttaa
• syödä > syöpä > syöpyä > syövyttää
• juoda > juopa > juopua > juovuttaa
• luoda > *luopa > luopua > luovuttaa
• voida > *voipa > voipua > voivuttaa

En jaksa nyt nousta varmistelemaan Suomen sanojen alkuperästä...