Negative correlation

Finno-Ugric languages seem to have a very interesting tendency to erode the phrase "is not" into one word.

Examples:

• Estonian pole (< *eipä ole)
• Hungarian nincs
• and, I believe, further sincs (< is nincs) 'also is not'
• Karelian eu ~ eule (< ei ole)
• Komi abu
• Skolt Sámi i´lla ~ i´lleäkku ~ i´llää ~ i´llä (< ij leäk)
• Udmurt övöl

Most of these examples are direct historically related equivalents of each other. Negation in Uralic languages is expressed with a negative verb conjugated for person (sometimes also tense) + the head verb in a "connegative" form. There seems to be a tendency to erode this, perhaps quite heavy, construction in the very common case "is not".

Running into such similarities is a big part of my fascination with Fenno-Ugric languages. The fundamental basics of grammar and things going on "beneath the surface" are very much the same across the board.

Avotakka: Vain parasta opiskelijan asuntoon

Olisipa minullekin kelvannut omistusasunto abivuonna.

Kaksio oli avara ja valoisa, juuri kuten Sabrina toivoi. Se myös sijaitsee lähellä luontoa ja ulkoilumaastoja. Olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunoista sekä parvekkeelta avautuvat maisemat luonnonsuojelualueelle. Edes viiden kilometrin etäisyys Turun keskustasta ei ollut autoilevalle naiselle ongelma. Päinvastoin, hyvät pysäköintitilat merkitsivät ylimääräistä plussaa.

Olut on juomista jaloin

Hampurilainen on syömistä käsin.

Jytykyvynyhytyslykky

'Todennäköisyys, jolla Idols-tuomarit onnistuvat seulomaan hyvät laulajat huonoista.'

Saatte ihan ilmaiseksi toisenkin hassusanailun: Malla-mamman maalla maalaama laama.

Saamattomuutta ilmassa

Eikä otsikko nyt viittaa Timo Hännikäiseen tai hänen kirjoituksiinsa.

En ole eilen enkä tänään jaksanut poistua asunnosta. Tai no, pesinhän pyykkiä sentään eilen, tuolla HOASin pesulassa naapuritalossa. Mutta sen pidemmälle en ole päässyt. Eilen olisi ollut historiallisen kielitieteen peruskurssin luento, mutta epäonnistuin motivoitumaan tarpeeksi sinne lähteäkseni.

Tänään taas olisi kolmentoista minuutin kuluttua alkamassa luento suomen syntaksista semantiikan näkökulmasta. Mutta kun ulkona sataa lunta ja on niin hyytävän näköistä. Kaivoin kaapista aivan liian ison villapaidan, vedin villasukat jalkaan ja uppouduin sohvan nurkkaan irkkaamaan.

Nälän tultua rupesin kokkaamaan. Sain aikaiseksi tämmöistä tomaattista riisi-kaura-linssi-pakastevihannes-mössöä. Se maistuu hyvältä. Mukana myös aimo satsi jotain Vii Voanista ostamaani paprikajauhetta, pieni sipuli, valkosipulia, oliiviöljyä, seesaminsiemeniä, kasvisliemikuutio, kapriksia ja miehekäs turaus sriracha-kastiketta.

Sen verran kai tänään on Helsingissä käytävä, että otan osaa Siulan unkarin lukupiiriin ja käyn Kristiina-instituutissa kopioimassa pari artikkelia, jotka olisi luettava huomiseksi. Mutta enköhän kerkeä olemaan tekemättä mitään tässä vielä muutaman tunnin. Ties vaikka tekisin valmiiksi maanantaista asti muhineen postauksen eräästä fenno-ugristisesta aiheesta.

Itsehän

Selailin viimeaikaisia Fingerporeja. Tämä 31.1.2009 ilmestynyt strippi naurahdutti.

Miehisten miesten opiskelupaikka Teknillinen korkeakoulu ja taannoisen Siulasten numeron mukaan armeijaslangista peräisin oleva lauseenalkuinen "itsehän" yhdistettyinä tajunnanräjäyttävään puujalkaan. Loistavaa.

Universumin naurettavin web-sivusto

Tämä tässä.

Se on mainostoimisto Bob Helsingin sivusto. Sen layout on kopioitu suoraan Googlen kuvahausta. Siihen on vain hakutulosten tilalle lätkitty kuvalinkkejä, joita pitkin pääsee navigoimaan syvemmälle uusmdiajärjettömyyteen, jos uskaltaa.

Meinasin analysoida vielä lisää, mutta tunnen otsasuoneni sykkivän siihen malliin, että en viitsikään. Kyllä te tuon nähdessänne ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Naiste nägemus grillimisest

Ma olen juba pika aja jooksul mõelnud, et grillimine on (sotsiaalses mõttes) natuke imelik toidu valmistamise mood. Nagu grillimine oleks ainud mehelik viis süüa teha, sest see tegeleb tule ja suurte lihakamakatega. See jutt siin räägib sellest, kuidas mina grillimise ja stereotüüpilise meeste süüa tegemise näen. Naersin.

Onko suomen glottaaliklusiili foneemi?

Irkissä ehdotettiin seuraavaa minimiparia:

älä anna autoa vs. älä anna hautoa.

Tässä siis olisi [ʔː]:n (geminaattaglottaaliklusiili) ja [hː]:n (geminaattaglottaalifrikatiivi) välinen oppositio. Jos on. Onko?

Mitä ajattelin sunnuntai-iltana pakkasessa

Minä pidän talvesta. Aivan erityisesti pidän talvisista öistä, kun on kunnolla pakkasta ja tähdet näkyvät. Pakkanen saa ilman tuntumaan puhtaalta ja steriililtä. Ainoastaan kasvojen eteen kiedottuun kaulahuiviin tiivistyvän hengityksen haju muistuttaa elämästä. Ei olla ihan tyhjyydessä.

Talviyönä kaupunki on paljas ja yksin. Ei ole kasveja. Ei ole horsmaa eikä voikukkaa ojanpientareella eikä julkeaa piharatamoa laatoitusten raoista puskemassa. Ei ole ihmisiä parveilemassa eestaas, pilaamassa maisemia. Ei ole edes aurinkoa sotkemassa valaistusta. Talviyö on niin pimeä, ettei kaupungista näy mitään ikäviä yksityiskohtia tai nurjia puolia, joita valaistusinsinööri ei ole halunnut siitä näyttää. Kaikki, mikä näkyy, on näkemisen arvoista.

Kävelin Itä-Helsingissä ystävieni luota bussipysäkille, niin kuin olen viime aikoina hämmentävän usein tehnyt. Minä kävelin kuhmuraista, lumesta kuorruttunutta jalkakäytävää. Jalkakäytävä oli kaita polku, ja se oli valkoinen. Jalkakäytävän sivuitse kulki luonnollisesti autotie, josta nastarenkaat olivat kuorineet pakkautuneen lumen. Autotie oli lavea polku, ja se oli musta.

Kaidan polun reunassa oli kivikovaksi jäätynyt aurauskinos, jonka päällä lojui siellä täällä irtonaisia lumikokkareita. Ne olivat valkoisia. Laveallakin polulla tuli vastaan ajoittain lumikokkareita. Niistä enin osa oli mustia. Myös kaidalla polulla oli joitakuita mustia. Ne rikastuttivat sitä hauskasti. Saivat sen näyttämään kilometrin mittaiselta dalmatialaisenkuorelta.

Huomasin kauempana rusakon. Se telmi pienessä risukossa noin kahdenkymmenen metrin päässä minusta. Pysähdyin katsomaan sitä hetkeksi. Sekin pysähtyi aloilleen. Ajattelin, että sekin jäi katsomaan minua. Että sekin oli iltakävelyllä ja havaitsi hauskan cityeläimen, jota päätti jäädä katselemaan omaksi ilokseen, kunnes senkin piti jatkaa matkaansa kotiin. Ajatus huvitti minua koko loppumatkan.