27.3.2010

Välillä jotain itsestäni

Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut ihan muuten vaan. Tästä uhkaa tulla ns. asiantuntijablogi, jossa vain mietitään juttuja eikä yhtään fiilistellä tyyppejä. Korjataan vähän asiaa.

Täytin tässä äsken vuosia ja tuli älyttömän vanha olo. Olen viettänyt viime aikoina paljon aikaa peilin edessä tuijotellen harmahtavaa parranväriä, joka naamasta paistaa, vaikka kuinka tarkkaan käyttäisi höylää. Vanhemmiltani tuli kiva synttärikortti, jossa on mukana valokuva kymmenvuotiaasta itsestäni. Kyllä, minulla oli näin helvetin kummallinen hiusraja jo pentuna. Hyvä kai se sentään omalla tavallaan.

Viime aikoina olemassaoloani eniten hallinnut tunne on varmaan ollut turhautuminen siihen, kuinka kaikki on aina kesken, enkä saa mitään aikaan. Eniten hommat tietysti konkretisoituvat esseinä, jotka ovat aloittamista vaille valmiit, mutta lisäksi olen himoinnut alati halpenevia ulkoisia kovalevyjä. Mutta mitä semmoisella tekee ihminen, joka ei koskaan tee mitään tietokoneella? Tuollaiselle olisi tarvetta semmoisella ihmisellä, joka valokuvaisi jatkuvasti tai säveltäisi musaa tai koodailisi tai piirtäisi tai muuten olisi tuottelias. Mutta en minä koskaan saa mitään aikaiseksi. Musiikkia ja elokuvia tietysti internetistä saa ja ne vievät levytilaa, mutta nykyajan liittymillä melkeinpä kaikki mahdollinen on on-demand, eikä niin ole tarvetta koota kaikkea sisältöä omille tallennusmedioille himaan. Aika sama vaikka jotain imuroitua multimediaa häviäisikin hypoteettisessa kovalevyrikossa vaikkapa. Omien tuotosten menetys vituttaisi enemmän.

Niin, olen kohta humanististen tieteiden kandidaatti! Nopat on suoritettu, ja nyt enää odottelen, että yleisen kielitieteen byrokratia saa aikaiseksi kokonaisuusmerkinnän ja sitten vain ilmoittaudun publiikkiin. Pieni aikaansaamistyydytyksen pilkahdus on siis tämänkin organismin vaelluksessa näkyvissä.

Gradustakin on vaihteeksi ihan varteenotettavia ideoita. Pitäisi varmasti jo käydä jotain syventävien opintojen HOPS-keskusteluja jonkun tyypin kanssa. Haluaisin myös jo tietoa tulevan lukuvuoden graduseminaareista, mutta laitoksen kotisivut ovat tuon infon suhteen kitsaat. Voihan tietysti olla, ettei niistä kukaan tiedä vielä mitään...

Semmoisesta muuten tulee hyvät fiilikset, kun eksplikoi tärkeille ihmisille, mitä ajattelee heistä. Tulee semmoista selkeyttä elämään ja ylipäätään kiva mieli. Etenkin jos vielä tärkeät ihmiset vastavuoroisesti eksplikoivat ja ajatukset ovat samankaltaiset.

np. Chalice – Ühendatud inimesed (kõmm kõmm koos Martiniga)

1.3.2010

Produktiivista sananmuodostusta

<@A> tarttis kyl olla joku sana yllätyksen
vastakohdalle
<@A> joku asia joka tapahtuu täysin odotetusti
<@B> allatus

Kampa ja sen pii(ki)t

Julkaistu Siulaset-lehden numerossa 1/2010. Juttu aloittaa lehdessä uuden etymologiapalstan.

Fennisteille ja fennougristeille ovat tunnettuja lukuisat suuret ja elähdyttävät etymologiset kertomukset, joita kielihistorialuennoitsijat silmät kiiluen anekdootteina viljelevät. Eräs hartaimmin kerrotuista on tarina siitä, miten myöhäiskantasuomalaiset lakkasivat suurimmaksi osaksi käyttämästä kantauralilaista piitä (< *pi̮ŋi̮) ja ottivat tilalle kantabaltista lainatun hampaan. Piitä tapaa itämerensuomessa nykyään lähinnä haravista, äkeistä ja sen sellaisista, kun taas ihmisten ja eläinten suissa ja kellojen rattaissa on hampaita.

Harvemmin tulee mainituksi, että tarinassa on myös eräs hauska sivujuoni. Myös kantagermaanien mielestä oli näet kätevää nimittää piikikästä esinettä – kampaa – hampaasta johdetulla sanalla. Germaanisissa nykykielissä esiintyy muun muassa ru. kam ja eng. comb. Suomen kampa on laina muinaisskandinaavisesta sanasta *kambr (: kamba), joka taas on perua kantagermaanisesta muodosta *kambaz.

Nykyliettuassa on žam̃bas 'reuna, laita, hirrennurkka' (< kantabaltoslaavin *zamba-). Slaavilaisella puolella on esim. venäjässä vastine zub 'hammas'.

Sekä baltoslaavin *zamba- ja kantagermaanin *kambaz että näistä ja niiden jälkeläisistä itämerensuomeen lainatut sanat periytyvät lopulta yhdestä ja samasta indoeurooppalaiseen kantakieleen rekonstruoidusta vartalosta *ǵómbʰos 'hammas; hampaisto; hampaan kaltainen ulkonema'. Rekonstruoidut merkitykset vaihtelevat hieman eri lähteissä.

Lähteet

  • Itkonen, E.; Kulonen U.-M. ym. (toim.) 1992: Suomen sanojen alkuperä 1. SKS, Helsinki.
  • Kulonen, U.-M. ym. (toim.) 1995: Suomen sanojen alkuperä 2. SKS, Helsinki.
  • Fortson, B. W. 2004: Indo-European language and culture: an introduction s. 366. Blackwell, Oxford.
  • Ringe, D. A. 2006: From Proto-Indo-European to Proto-Germanic s. 146. Oxford University Press.
  • Wiktionary, sana-artikkeli kambr: http://en.wiktionary.org/wiki/kambr